Koodia kahdenkymmenen vuoden kokemuksella

Mukissa höyryää Darjeeling, suureksi teefanaatikoksi tunnustautuvan Mikko Teräksen suosikki. “Mulla on tapana käydä kaikki kevään Darjeelingit läpi ja maistella huolella”, Mikko myhäilee. Rakkaus koodiin syttyi kuitenkin jo paljon teeinnostusta aiemmin.

“Mä olen toisen sukupolven ohjelmoija. Olin ekalla luokalla, kun kotiin kannettiin ensimmäinen VIC-20-tietokone. Aloitin ohjelmoinnin heti, koska ei sille ollut silloin mitään pelejä. Siitä se sitten lähti.”

Mikko huomasi nopeasti, että tässä on nyt se juttu, mitä hän tulisi tekemään myös isona. Alusta pitäen koodaamisessa innosti ongelmien luova ratkaiseminen ja se fiilis, kun näki, miten softa kasvaa ja muuttuu alun bugiryteiköstä ohjelmaksi, joka tekee mitä pitääkin.

Uskallus kyseenalaistaa ja korporaatiotauhkan puuttuminen houkutteli

Ohjelmistokehittäjäksi Vincitille tie kuljetti syksyllä 2017. Tätä ennen työhistoriaa ehti kertyä ohjelmistokehityksen parista useilta eri toimialoilta: niin telekommunikaatiosta, pörssistä, pelialalta kuin lääketieteestäkin. Pisin työrupeama oli tietokoneiden suorituskyvyn mittaamisen puolella. “Kyllähän siinä 20 vuodessa ehtii”, Mikko naurahtaa. Juuri ennen Vincitille siirtymistä Mikko toimi pari vuotta myös esimiestehtävissä, mutta veri alkoi pian vetää takaisin asiantuntijatehtävien pariin.

Vicitistä Mikko kuuli ensimmäistä kertaa vaimoltaan, tämän käytyä Vincitillä yritysvierailulla. Puoliso palasi exculta kotiin hehkuen: “Tonne sä hei meet!” Vaimon into sai Mikon kiinnostuksen heräämään – mikä oli tämä Vincit, jossa kokeillaan ennakkoluulottomasti uusia juttuja ja kyseenalaistetaan perinteiset korporaatiokäytännöt? Lyhyen googlailun jälkeen Mikko pani avoimen hakemuksen vetämään ja homma oli pian sen jälkeen selvä.

“Se oli aika suoraviivainen työpaikan vaihto, mutta siinä oli takana paljon miettimistä, et mikä olis semmonen duunipaikka, jossa sitä ikään kuin oikeeta työtä ei ruveta puoliväkisin vaihtamaan esimiestehtäviin. Ja missä pääsisi näkemään maailmaa ja kokeilemaan uusia juttuja”, Mikko muistelee.

Kaiken ei aina tarvitse olla C++:aa

Vincitissä Mikkoa houkutti tekemisestä välittyvä rohkeus sekä uteliaisuus tehdä ja kokeilla uutta. Kaiken ei tarvitsisi aina olla C++:aa, vaikka se hänen suosikkiohjelmointikielensä edelleen onkin.

“Mä oon sitä vuosikertaa, joka oppi ohjelmointia Borlandin Pascalilla. Aika nopeesti hyppäsin siitä kuitenkin C:hen ja C++:aan. Niiden kanssa on enimmäkseen vuosien varrella tullu väännettyä.”

Mikko oli pitkään sitä mieltä että C++ on se juttu, kieli, jolla kaikki vakava ohjelmointi tehdään. Viime aikoina kuitenkin erityisesti C# on työhommien lisäksi päätynyt myös omiin avoimen lähdekoodin harrastusprojekteihin.

“C++:ssa on se hyvä puoli, että siitä paistaa läpi, että asiat on mietitty loppuun asti ennen kuin ne päätyy kieleen. Vaikka C++ kehittyy hitaasti ja tuntuu välillä melkein fossiiliselta, niin siinä on tavaton määrä järkeä taustalla. Sillä pystyy tekemään asioita, mitä monilla kielillä joissain vaiheessa ei enää pysty. Mutta myös C#:ssa on puolensa, sillä saa valtavan nopeasti asioita aikaan.”

Työ, jossa saa luoda parempaa huomista

Mikko on ollut Vincitillä nyt kolme vuotta ja työskennellyt lähes koko tuon ajan samalla asiakkaalla osana asiakasyrityksen tiimiä, “on-sitena”. Yritys toimii lääketieteen alalla ja kehittää muun muassa syöpähoitoteknologiaa.

“On vaikeaa kuvitella palkitsevampaa tekemistä. Siinä ollaan ihan kirjaimellisesti pelastamassa ihmishenkiä.”

Merkityksellisen työn lisäksi Mikko on pitänyt pitkän projektin mukanaan tuomasta jatkuvuudesta eikä on-sitekaan ole harmittanut: “Mikäs siinä, on kahdet kesäjuhlat, pikkujoulut ja työkaverit. Jos semmosesta tykkää niin sehän on vaan mukavaa.” Ihmiset ovat olleet Mikolle työssä aina erityisen tärkeä asia. Ja vaikka omia Vincit-kollegoita ei päivittäin tapaakaan, on tukiverkko aina slackin tai puhelimen päässä.

“Vincitillä on aika korkea rima. Sinne otetaan niitä hyviä ja osaavia tyyppejä, joiden kanssa on hyvä tehdä hommia.”

Haaveena päästä tekemään jotain, mitä kukaan ei ole vielä tehnyt

Kun katsellaan tulevaisuuteen, Mikko toivoo tekevänsä edelleen jotain sellaista, mikä tekee ihmisiä aidosti onnelliseksi tai auttaa näitä jollain tapaa. Enää pelkkä taseen kasvattaminen ei motivoi.

“Mä oon teknologiakeskeinen ihminen, joten mun mielestä ois hirveen mielenkiintoista päästä tekemään jotain oikeesti uraauurtavaa. Jotain semmosta kokonaan uutta, mitä kukaan ei tee vielä. Semmosta olis kerran elämässään hauskaa päästä vääntämään”, Mikko haaveilee pilke silmäkulmassa.

Mitä tämä täysin uusi ja uraauurtava on, sitä Mikko ei vielä tiedä itsekään. Aika näyttää, mitä tuleman pitää, mutta yhdestä asiasta Mikko on varma: oikea paikka unelmien toteuttamiseksi on löytynyt.