Mikko Kuitunen

Mikko Kuitunen

Chief Executive Officer

TwitterLinkedIn

Korona saapui yllättäen ja pyytämättä. On sanomattakin selvää, että kyse on inhimillisestä tragediasta, joka on koskettanut suurinta osaa maapallon väestöstä – maantieteelliseen sijaintiin tai sosioekonomiseen asemaan katsomatta. Tätä kirjoittaessa 5,5 miljoonaa ihmistä on sairastunut ja 350 tuhatta on kuollut tautiin. Talouden epävarmuuden noustua ennätyslukemiin seurauksena on ollut myös työttömyyden massiivinen kasvu.

Monen mielestä korona olisi saanut jäädä tulematta ja aikaa ennen koronaa muistellaan lämmöllä. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole, ellei aikakonetta keksitä. Voimme havainnoida nykytilaa ja analysoida mennyttä, mutta vaikuttaa voimme ainoastaan huomiseen.

Voimme vaikuttaa ennen kaikkea kolmeen globaalia kehitystä koskevaan kysymykseen:

  • Mitä tapahtuu liiketoiminta- ja innovaatioympäristössä?
  • Mikä on työn rooli ja miten työtä tehdään?
  • Miten muuttuu kuluttajakäyttäytyminen?

Näiden kysymysten kautta on mahdollista löytää avain myös ihmiskuntamme suurimpaan kysymykseen. Kysymykseen, joka koskettaa jokaista. Maapallo on muuttumassa elinkelvottomaksi. Mitä aiomme tehdä asialle?

En luottaisi pelkästään ihmisten hyvään tahtoon asian ratkaisemisessa. Vastaus parempaan huomiseen löytyy edellä esitettyjen kolmen kysymysten kautta. Uuden, paremman normaalin tulee pohjata kestävälle liiketoiminnalle, teknologian ja digitalisaation tehokkaalle hyödyntämiselle, ihmislähtöiselle johtamiselle, merkityksellisen työn tekemiselle sekä kuluttajakäyttäytymisen planeettakeskeistymiselle.

Onneksi meillä on ihailtavan runsaasti valveutuneita yksilöitä ja edelläkävijäorganisaatioita, jotka ovat omistautuneet tämän kysymyksen ratkaisemiseen. Yleisesti ihmisen muisti on valitettavan lyhyt ja ajattelun aikajänne vielä lyhyempi. Etenkin maapallon näkökulmasta, jonka olemassaolon vuorokaudesta ihminen on ollut maisemissa ainoastaan viimeisimmät 15 sekuntia.

Siksi me tarvitsemme muistutusta ja esimerkkejä. Maailma on pullollaan paremman huomisen tekoja, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi, jaetuiksi ja kopioiduiksi. Näiden tekojen leviäminen ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin. On aika kaivautua poterosta ja jättää sinne vanhan normaalin jäänteet, kuten “kilpailijoiden kanssa ei leikitä”, “etätyö on epätyötä”, “asiakkaalta rahat pois perävalotakuulla” tai “ei se sitä tarvinnut, mutta minä sen sille myin”.

Jonakin päivänä me kaikki kuolemme. Mutta kaikkina muina päivinä elämme. Ja nimenomaan elämiseen ja sen edellytysten luomiseen meidän pitäisi keskittyä kaikilla liikenevillä resursseilla. Yhdessä.

 

Tykkäsitkö artikkelista?

Anna pienet aplodit!

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *