Riikka Lintukangas

Riikka Lintukangas

Recruitment Specialist

LinkedIn

11-kuukautisen ja 2-vuotiaan lapsen työssäkäyvän äidin kokemuksia työn ja vauva-arjen yhdistämisestä.

“Hei sori jos taustalta kuuluu ihmeellistä älämölöä, mulla on taas tässä Rasmus seurana kantorepussa.”

Kanssani viimeisen seitsemän kuukauden aikana töitä tehneet henkilöt ovat mitä luultavimmin tottuneet siihen, että (etä)palavereissa mukanani on pian vuoden täyttävä vauvani. Syynä lapseni mukana hengailemiseen ei suinkaan ole koronasta johtuvat olosuhteet vaan se, että päätin lapseni ollessa neljän kuukauden ikäinen kokeilla yhdistää osa-aikaisen työn (60 % työviikon tunnit) vauvavuoteen samanaikaisesti niin, että hoidan kuopustamme kotona.

Näin äitienpäivän tiimoilla uskaltanen avata kokemuksiani työn ja vauva-arjen yhdistämisestä omalla kohdallani. Käytän sanaa “uskaltaa” aiheen ollessa itselleni edelleen herkkä, sillä äidin töihin paluu lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen tuntuu olevan vielä jonkin sortin tabu.

Carpe diem. Sanonta iski konkreettisesti vasten kasvojani jo esikoiseni syntymisen jälkeen vuonna 2018, jolloin kyseisestä idiomista tuli yhtäkkiä todellinen arjessa selviytymisen ohjenuora. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että lasten jatkuvasti vaativa huomio ja tarpeet ovat tehneet tulevan suunnittelemista haastavampaa. Tietäjät tietää hulinat. Työ+vauva -komboni näkökulmasta en ole voinut etukäteen 100 %:sti ennustaa sitä, milloin pystyn työkoneeni seuraavan kerran avaamaan ja palaveriin osallistumaan. On siis pitänyt todellakin elää hetkessä ja ottaa jokaisesta mahdollisesta töiden tekoon sopivasta hetkestä kaikki irti ilman, että tiedän milloin tuo hetki päättyy. Tietämättä lapseni päiväunien tarkkaa päättymisaikataulua olen huomannut löytäväni uusia, tehokkaampia työskentelytapoja. Olen ymmärtänyt muun muassa mindfulness-tyyppisen työskentelyn tärkeyden, jolloin todella hoidan yhden asian kerrallaan poikkoilun sijaan.

Äitiys on opettanut minulle suhteellisuudentajua sekä kykyä reagoida työelämään ja erilaisiin työtehtäviin aikaisempaa rennommin. Koska olen itse tehnyt valinnan palata töihin äitiyslomani aikana, niin töiden mielekkyys on kasvanut. Nautin työnteosta erityisesti sen vuoksi, että sitä kautta olen saanut arkeeni lisää onnistumisen tunteita ja sosiaalisia kontakteja. Kontaktit ulkomaailmaan ovat olleet erityisen tärkeitä näin koronavuotena, jolloin kaikki vauvavuoteen perinteisesti kuuluneet lattemammailut ja perhekerhot ovat olleet jäissä. Vaikkakin töiden yhdistäminen vaippa-, imetys- ja sormiruokailuhärdelliin on toki ollut aika ajoin kuormittavaakin, niin töiden kautta koen saavani itselleni kaipaamaani vastapainoa perhearkeen. Saan sellaista omaa aikaa, jolloin koen kykeneväni irtautumaan hetkeksi äiti-roolistani ja olevani se sama Riikka, joka olin ennen kuin minusta tuli äiti. Se tunne on minulle energisoiva ja saa minut nauttimaan sekä arvostamaan myös vauvani kanssa vietettyjä hetkiä eri tasolla.

Äidiksi tulemisen jälkeen työn merkitys elämässäni on muuttunut. Jos ennen tarkastelin työn merkityksellisyyttä laajemmassa mittakaavassa ja koin tärkeäksi olla kantamassa korteni kekoon paremman maailman saavuttamiseksi, niin nykyisessä elämäntilanteessani hedonistisuus on korostunut. Minulle riittää, että saan tehdä sellaista työtä, josta pidän ja joka sulautuu nykyiseen arkeeni saumattomasti. Äitiyden myötä olen nimittäin huomannut pohtivani useasti (ja jopa kliseisesti) elämän rajallisuutta ja sitä, kuinka pystyisin luomaan itselleni ja lapsilleni sellaista elämää, jota ei jälkikäteen tarvitsisi katua. Toisin sanoen, haluaisin käyttää perhe-elämästä poissa vietetyn aikaani sellaisiin asioihin, jotka aidosti tuovat arkeen hyvää fiilistä. Minulle yksi tällainen asia on töiden teko. Sen tuoman hyvän olon tunteen myötä pystyn olemaan myös lapsilleni parempi äiti.

Konkreettiset tekijät, jotka ovat vaikuttaneet vauvavuoden ja töiden tekemisen yhdistämisen onnistumiseen kohdallani:

  1. Mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin on ollut itselleni tärkeää, jotta vauvani päivärytmiä ja -rutiineja on ollut mahdollistaa hoitaa tavalliseen tapaan. Asumme perheemme kanssa maaseudulla, 1h 20 minuutin junamatkan päässä Helsingin toimistoltamme, joten senkin vuoksi etätyöt ovat olleet tärkeä osa arkeamme jo ennen koronaa.
  2. Työnkuva, joka on mahdollistanut töiden tekemisen joustavasti juuri silloin kun minulle (ja lapselleni) on sopinut.
  3. Kollegat, joiden kanssa on ollut mutkatonta sopia ja järjestellä vastuita ja työtehtäviä eri tilanteisiin sopiviksi.
  4. Työnantaja, jolle on ollut itsestään selvää rikkoa perinteistä kaavaa ja löytää elämäntilanteeseeni ja toiveisiini sopivat keinot tehdä töitä myös äitiysloman aikana. Arvostan käsittämättömän paljon sitä luottamusta, jota Vincit on minua kohtaan osoittanut liittyen vastuualueitteni itseohjautuvaan hoitamiseen minulle sopivimpaan tapaan ja aikaan.
  5. Puoliso, joka on myös tehnyt kotoa käsin töitä. Hän on kyennyt tiukan paikan tullen auttamaan.
  6. Vauva, joka nukkuu hyvin päiväunia ja viihtyy myös hereillä ollessa itsekseen tai kantorepussa. Koliikkivauva-esikoisemme kanssa töiden tekeminen ei olisi toiminut laisinkaan.

Kesälomien jälkeen lapseni aloittaa hoitopaikassaan ja itse jatkan töiden tekoa osittaisella hoitovapaalla. Ratkaisu elämäntilanteeseeni sopivasta joustavasta työmäärästä oli taas helppo sopia. Odotan todella paljon sitä, että lapsemme kasvavat ja pääsemme koko perhe hyödyntämään kaikkia niitä lapsiperheille suunnattuja työsuhde-etuja, joita meillä on tarjolla!

Tykkäsitkö artikkelista?

Anna pienet aplodit!