Johanna Pystynen

Johanna Pystynen

Chief People Officer

TwitterLinkedIn

Väärä kysymys. Huomaat sen viimeistään siitä, kun ystäväsi kasvoille alkaa nousta puna ja tunnelma muuttuu vaivaantuneeksi. Emme halua kertoa palkkaamme edes sukulaisillemme tai läheisimmille työkavereillemme, koska suomalaisessa kulttuurissa asiasta puhuminen on edelleen kiusallista. Samaan aikaan palamme kuitenkin halusta tietää kollegamme palkan, sillä se auttaisi meitä arvioimaan myös oman palkkamme oikeudenmukaisuutta. Mistä tämä paradoksi johtuu ja miten se tulisi ottaa huomioon palkkamallien kehittämisessä? Tätä on pohdittu Vincitillä viime kuukaudet.

Annamme palkalle taloudellisen turvan ohella paljon henkilökohtaisia merkityksiä. Jos tunnemme palkkamme olevan liian pieni verrattuna työpanokseemme, koemme sen helposti epäoikeudenmukaiseksi. Toisaalta sama kokemus syntyy myös palkan ollessa erittäin suuri verrattuna työn vaatimuksiin. Oli reaktio mikä tahansa, huomionarvoista on se, että kokemus syntyy aina oman tilanteen vertaamisesta muihin. Kyseistä palapeliä yritämme koota niistä pienistä tiedonmurusista, joita onnistumme keräämään tuttavien ja kollegoiden kautta sekä lehtien sivuilta löytyvistä palkkatasovertailuista. Tämä pirstaloitunut tieto saa helposti aikaan vinoumaa: vertaamme palkkaamme suoraan sellaiseen tietoon, jonka taustatekijöitä ja yksityiskohtia emme tarkemmin tunne.

Kyseinen vääristymä tapahtuu helposti myös organisaation sisällä – saatamme tietää muutaman satunnaisen kollegan palkan ja verrata omaa palkkaamme suoraan suhteessa heihin. Harvoin kuitenkaan tiedämme, mistä mahdolliset palkkaerot johtuvat. Kun tietoa ei ole ja siitä ei ole sallittua puhua, päädymme arvailemaan, mikä puolestaan johtaa erilaisiin oletuksiin ja epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen.

Vincitillä lähdettiin kehittämään palkkamallia näiden tunnistettujen haasteiden pohjalta. Ensimmäinen askeleemme oli kysyä kaikilta työntekijöiltämme halukkuutta oman palkkatasonsa julkaisemiseen yrityksen sisällä. Suurin osa henkilöstöstä halusi jo ensimmäisessä vaiheessa kertoa oman palkkansa, joten kerralla saatiin kerättyä melko kattava aineisto – myös toimitusjohtajamme julkaisi oman palkkansa. Tärkeintä on, että julkaisemisen myötä avautui mahdollisuus keskustella avoimesti myös palkitsemisen perusteista. Näin pystymme muodostamaan hiljalleen yhteistä ymmärrystä siitä, mistä meillä lopulta tulisi palkita. Päätimme myös, että kaikkien palkkatasot käydään jatkossa puolivuosittain automaattisesti läpi, jotta mahdolliset kuopat voidaan korjata ajoissa. Samalla jokaiselta kysytään halukkuus palkkakeskustelun käymiseen ja tarkastetaan palkkojen suhde muihin alan yrityksiin.

Palkkamallin luominen on varmasti yksi henkilöstöjohtamisen vaikeimmista kysymyksistä. Siitä on mahdotonta saada koskaan täysin objektiivista – niin paljon palkitsemiseen sisältyy erilaisia henkilökohtaisia merkityksenantoja ja tunteita. Avoimuus ei ole myöskään yritykselle se helpoin tie. Eteen tulee vaikeita keskusteluita muun muassa siksi, että ihmiset kokevat niin eri tavoin oikeudenmukaisuuden määritelmän: toisen mielestä pitkän työkokemuksen pitäisi automaattisesti näkyä palkassa, toinen taas kokee, että pelkän työn tuloksen pitäisi ratkaista. Antamalla ihmisten kuitenkin tuoda omat näkemyksensä esiin ja keskustelemalla niiden pohjalta asioista rehellisesti, jää organisaatioon vähemmän salattavaa. Mitä vähemmän salattavaa, sitä enemmän luottamusta. Se lopulta merkitsee myös palkitsemisessa.

Tykkäsitkö artikkelista?

Anna pienet aplodit!

Kommentit

  • Kalle

    Verotoimistostahan saa kenen tahansa palkkatiedon (ilmaiseksi) selville, joten sinänsä ei kai ole merkitystä, ovatko firman palkkatiedot ns. avoimia vai eivät…?

  • Antti

    Miten tarkkoja tietoja sieltä verotoimistosta saa? Onko niitä tuloja jotenkin eritelty? Jos sieltä saa vain koko vuoden summan niin siitä on hankala laskea kuukausipalkkaa, koska ihmisillä on palkattomia lomia, asuntoetuja, vaihtanut työpaikkaa kesken verovuoden, saanut sivutoimisia ansiotuloja yms. Puhumattakaan jos osa työntekijöistä on kuukausipalkalla ja osa tuntipalkalla.

    • Kalle Antti

      Olet aavisteluissasi oikeassa sen suhteen, että verotoimistosta saatu ansiotulon määrä on könttäsumma, eikä siitä saa irti yksityiskohtia. Toki lukua hieman pyörittelemällä ja erityisesti jakamalla pääsee melko lähelle totuutta olevaa kuukausipalkkaa. Homma toimii siis suuntaa-antavasti verotoimistossa.

  • Taidan blogata tästä vierestä kohta… Vaikka koko blogini on vaiheessa. Mutta pulmallinen tilanne on myös töitä hakiessa . Joskus pyydetään työtä hakiessa PalkkaToivomus. Tämä on minusta kummallista. Uskon näet, että yrityksessä tiedetään jo ko tehtävän palkkataso – ja uudelle tekijälle maksetaan osimoilleen sama kuin muillekin. Vaihtelua voi tietty olla 100-200 € .
    Mitä tuolla palkkatoivekysymyksellä oikein haetaan ?
    Itsekin olen aavistelemassa että työnhakijana nyt – en tule saamaan samaa palkaa mitä edellisestä työstä, jossa olin n 10 vuotta. Tosin sain saman kesällä tekemästäni 3 kk projektista. Joten kun esitän palkkatoiveen uuteen duuniin – onko se entinen liksa -500€ , vaiko entinen liksa -1000 €. Vai vielä enemmän miinustelua ? Jos meinaan saada duunin .

  • Heikki

    Yksi yleistynyt tapa on kertoa hakemuksessa palkkatoiveen sijaan: My salary request is according to Company HR-policy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *