Johanna Pystynen

Johanna Pystynen

Chief People Officer

TwitterLinkedIn

Tartut ovenkahvaan ja raotat narisevaa ovea. Edessäsi näkyy kulunut sohva, jonka päällä on mytätty päiväpeitto ja kellastunut tyyny – olet saapunut yrityksen lepohuoneeseen. Se on olemassa jokaisessa yrityksessä, koska työsuojelulaki sanoo niin. Oletamme sen edistävän henkilöstömme hyvinvointia, koska…no, työsuojelulaki sanoo niin.

Lepohuoneiden lisäksi järjestämme yrityksissämme ahkerasti taukojumppia ja ravintoluentoja sekä päivittelemme intraan ergonomiaohjeita. Nämä kaikki ovat toki tärkeitä toimenpiteitä, mutta unohdamme usein niiden ohessa kysyä itseltämme kaikkein oleellisimman: kuka niitä loppujen lopuksi hyödyntää?

Jos asiaa tutkittaisiin tarkemmin, suurin osa yrityksistä päätyisi varmasti samaan lopputulokseen: taukojumppien osallistujat ovat jo valmiiksi liikunnallisia henkilöitä ja ergonomia-asioihin kiinnittävät huomiota eniten ne, joiden selkä on jo jumissa. Konkreettisen toiminnan takana on siis aina omakohtainen kiinnostus ja sen kautta laajempi oivallus kyseisen alueen merkityksestä omalle työhyvinvoinnille. Valtaosa muista työntekijöistä jatkaa eteenpäin niinkuin ennenkin: Matti mussuttaa munkkia hedelmäkorin vieressä, Pekka paahtaa tauotta lepohuoneen naapurissa ja Pirkko istuu läppärillä niskat jumissa, vaikka vierestä löytyy firman hankkima jumppakeppi.

Sama ristiriita pätee useimpiin yritysten työhyvinvointipäiviin – kulutamme valtavat määrät rahaa niiden järjestämiseen, vaikka pitkäkestoiset vaikutukset ovat usein minimaaliset. Tiedon lisääminen ei tarkoita vielä muutosta: jos valmennuksen aihetta ei koeta itselle ajankohtaiseksi, jää uusien tapojen muodostaminen lopulta tekemättä.

Tulevaisuuden työhyvinvoinnin tukemisessa yritysten tärkein, ja samalla vaikein, tehtävä onkin luoda mahdollisuuksia omakohtaisten merkitysten oivaltamiselle. Ensimmäinen askel tähän on kiinnostuksen herättäminen ja juuri sillä alueella moni yritys ajautuu harhaan: taukojumppa tai perinteinen lepohuone eivät nouse kovinkaan kiehtoviksi ilmiöiksi nykytyön maailmassa.

Mitä sitten pitäisi käytännössä tehdä? Onko ylipäätään mahdollista tehdä työhyvinvoinnin pohtimisesta helppoa, mielenkiintoista ja ennen kaikkea vapaaehtoista? Tätä lähdimme miettimään omassa hankkeessamme – ja päädyimme rakentamaan yrityksellemme erillisen työhyvinvointitilan.

Palaa siis takaisin tekstin alussa kuvattuun hetkeen, jossa tartuit oven kahvaan ja raotit narisevaa ovea (kyllä, tämäkin ovi narisee – saranaöljy on hankinnassa). Oven auetessa näet tällä kertaa edessäsi viihtyisän lukunurkkauksen, jonka takana avautuu rentouttava metsämaisema. Lukunurkkauksen vieressä on kirjahylly, josta löydät erilaisia teoksia ravintoon, liikuntaan ja jaksamiseen liittyen. Kaikki kirjat nojaavat ajankohtaiseen tutkimustietoon – 10 vuotta vanhat oppaat ovat saaneet tähän hyllyyn porttikiellon.

Jos lukeminen ei tänään innosta, voit tutkia vaikkapa omaa terveydentilaasi. Viereiseltä työpöydältä löytyy erilaisia itsearviointitestejä, joiden avulla voit testata nukutko tarpeeksi tai onko stressitasosi hallinnassa. Voit mitata verenpaineesi ja tarkastella kehonkoostumustasi lattialla olevan älyvaa’an avulla. Tulokset kirjataan ylös erikseen suunnitellulle lomakkeelle, jonka avulla myös pitkäaikainen seuranta on helppoa.

Luova tekeminen rentouttaa: sitä varten tilasta löytyy tyhjiä canvastauluja, joille voi sutia oman taideteoksensa kahvitauon aikana (samalla se tarjoaa myös pelastuksen unohtuneen hääpäivän varalle – kukapa ei ilahtuisi puolison omin pikku kätösin työstämästä taulusta). Jos taiteen tekeminen ei kolahda, työajatuksista voi päästää hetkellisesti irti myös kitaransoiton parissa.

Jotta Ying ja Yang pysyisivät insinööriorganisaatiossa tasapainossa, tilaan on hankittu myös shakkilauta, erilaisia koottavia pienoismalleja ja ongelmanratkaisutehtäviä.Tilan toiselta puolen löytyy lisäksi kuntoiluvälineitä taukoliikuntaa varten ja seinille on printattu esimerkkejä lyhyistä liikesarjoista, joita on helppo tehdä tauon aikana. Tilassa voit viettää aikaa myös vain lepäilemällä sängyllä, kuuntelemalla rentoutus-cd:itä tai ottamalla kokovartalohieronnan sähköisellä hierontapöydällä.

Tilaa luodaan yhdessä henkilöstön kanssa – jokainen voi ideoida hankintoja, sisustusta sekä tulevia tapahtumia ja osallistua näin oman työhyvinvointinsa suunnitteluun. Tämän kautta toivomme syntyvän kiinnostusta, oivallusta ja merkitystä – ja sen myötä oman työhyvinvoinnin omistajuutta. Vasta silloin Matin munkki vaihtuu omenaan, Pekka saatetaan bongata lepohuoneesta ja Pirkon jumppakepille annetaan toinen mahdollisuus.

Tykkäsitkö artikkelista?

Anna pienet aplodit!

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *