Eemeli Aro

Eemeli Aro

Full Stack Embedded Designer

Twitter

Moi, mä olen Eemeli, ja Vincit maksaa mulle palkkaa siitä että suunnittelen ja koodaan asiakkaille hienoja softajärjestelmiä. Toisin sanoen en ole varsinaisesti missään päättävässä roolissa tässä firmassa, vaikka mielipiteitä vähän kaikesta löytyykin. Aattelin tässä kertoa miltä se näytti firman sisäpuolelta, kun tehtiin vähän tymästi ja sitten saatiin lukea pitkin Internettiä kuinka me syrjitään naisia.

Tällä hetkellä Vincitillä on toimistoja viidessä kaupungissa, ja laajempi firman sisäinen yhteisö rakentuu aika vahvasti meidän Slackin päälle. Siellä onkin sit ihan hölmö määrä kanavia ja keskusteluita, joista suunnilleen puolet on firman sisäisesti julkisia. Viime kuun aikana meidän Slackissä lähetettiin yhteensä noin 230 000 viestiä. Toisin sanoen, meitä on useampia joilla on mielipiteitä asioista.

XKCD comic 'Duty Calls', license CC BY-NC 2.5Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun joku juttu ei ole ihan kohdallaan, siitä ei olla hiljaa. Välillä meillä on juttuja joista ollaankin sit enemmän erimieltä keskenämme ja siitä syntyy "gate", eli vähän niin kuin Watergate mutta ilman Nixonia. Tässä kohtaa on hyvä myös mainita, että toisin kuin nettikeskusteluilla yleensä, näillä meidän keskusteluilla on ihan merkitystä sen suhteen mitä me tehdään, ja keitä me oikein ollaan. Suurin osa on ihan täysin meidän sisäistä säätöä, mutta välillä väännetään ulkoisestikin näkyvistä jutuista, kuten meidän tiedotuksesta. Näin tapahtui viime viikon ja sitä edeltäneen viikonlopun aikana.

Sisäisesti me oltiin kuultu tästä kampanjasta ohimennen jo edellisellä viikolla, mutta varsinainen rekrysivu nähtiin vasta kun se meni julkisesti pystyyn; tästä nousi oikeastaan heti pieni haloo varsinkin meidän ei-suomea-puhuvien vincitläisten keskuudessa, kun visuaalisesti se näytti niin selvästi kertovan että haemme tähän rooliin parrakasta miestä. Tässä kohtaa oli tosin vähän myöhäistä tehdä isompia muutoksia, ja me oltiin edelleen liian lähellä tätä tarinaa että hyväksyisimme miltä se voisi näyttää ulkopuolelta, niille jotka eivät tiedä ketä me oikein ollaan.

Gate alkoi sit kunnolla siitä kun sunnuntaiaamuna Slackiin postattiin linkki Kauppalehden juttuun useammalle kanavalle ja saatiin vielä kuulla miten sitä kriittisemmin käsiteltiin muualla internetissä. Keskustelu oli… vilkasta. Koska oli sunnuntai, siinä kesti muutama tunti ennen kuin osallistujat alkoi melkein kaikki olla sitä mieltä että tää oli mennyt sen verran mönkään että jotain tarttis tehdä; tässä auttoi meidän Lönnrotin pyyntö rakentaville ehdotuksille, joka sitten poikikin suurimman osan niistä muutoksista joita tehtiin.

Vähän klo 15 jälkeen saatiin kuulla Kuitusen Mikolta suunnitelma meidän vastineelle, eli pistetään ulos uusi lehdistötiedote ja uusitaan tää rekrysivu. Lehdistötiedote rakentui sunnuntai-illan aikana; sillä oli noin kymmenen kirjoittajaa ja sitä katselmoi varmaan toiset kymmenen. Se meni sit julki maanantaina, kun uusi sivu saatiin pystyyn.

Toisin sanoen se anteeksipyyntö oli ihan syystä muotoiltu kertomaan mitä me teimme. Ei meillä oo mitään velvollisuutta roikkua firman Slackissa sunnuntaisin, saati sitten osallistua lehdistötiedotteiden kirjoitteluun, mutta me tehtiin se silti koska me välitetään tästä yhteisöstä jonka Vincit muodostaa, ja siitä miltä se näyttää. Koska me ei tosiaankaan haluta syrjiä yhtikäs ketään, ja se tuntuu tosi kurjalta jos meistä luullaan toisin. Tästä mä voin olla aika varma, kun olen itse työsuojeluvaltuutettuna jatkuvasti mukana selvittämässä meidän tunteita ja näkemyksiä tasa-arvosta ja syrjinnästä.

Toisaalta eihän tämäkään gate tietenkään lopu näin helpolla. Yllämainitun lisäksi sunnuntai-iltana ja sen jälkeisinä päivinä keskustelua on syntynyt vielä enemmän siitä että mitäs meidän kuuluisi ja mitä me ylipäätään voitaisiin tehdä kasvattaakseemme vincitläisten diversiteettiä ihan oikeasti. Tämän suhteen me emme ole firmana – tai edes maana – yhtään niin hyvässä asemassa kuin meidän millään järjellä kuuluisi olla. Ja se on osin myös meidän vastuulla tehdä tälle asialle jotain. Siitä meillä on hyvää näyttöä, että firman sisäisesti meillä kohdellaan kaikkia tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti, mutta eihän se ole tarpeeksi.

Tämä keskustelu jatkuu meillä vielä, ja tulee tuottamaan vastauksia ja muutoksia. Ei vaan ihan tällä samalla aikataululla kun tiedotuksen suhteen piti toimia, tai mitä Twitter-maailma haluaisi. Osana tätä keskustelua onkin tämä blogipostaus, jota lähdin kirjoittamaan kysymättä keneltäkään lupaa, kun se tuntui hyvältä idealta. Aiemmin tällä viikolla myös toimarimme Mikko kertoi vähän enemmän diversiteetin merkityksestä Vincitillä.

Tykkäsitkö artikkelista?

Anna pienet aplodit!

Kommentit

  • aija jokilammi

    Hyvää pohdintaa Eemeli, tsemppiä koko tiimille:)

  • Mikko Poutanen

    Tärkeintä on että jutusta opittiin, ja pyydettiin mokaa anteeksi. Viestinnässä kannattaa mennä aina nöyrästi eteenpäin, etenkin jos haluaa hieman huumoria käyttää jonka subjektiivisuus sekä hyvässä että pahassa usein korostuu.

    Jos firma projisoi voimakkaasti progressiivisia arvoja (ja haluan myös oman kokemukseni kautta uskoa että Vincit elää niitä aidosti), silloin odotukset toimivalta viestinnältä ovat vielä suuremmat. Tällöin olisi tosi hyvä että viestintätiimi joko a) on itsessään tosi moninainen tai b) osaa hyödyntää rohkeasti firman sisäistä moninaisuutta. Jos viestejä väsäävät ovat samaa sukupuolta, ikäryhmää, etnistä taustaa ja vielä vaikkapa koulutustaustaa, saattavat jotkut nyanssit jäädä huomaamatta.

    Vaikka tuntuu tyhmältä, tylsältä ja ehkä jopa loukkaavalta kierrättää oma hersyvä tuotos hyväksynnässä joillain muilla, se usein kannattaa. Viestintä on aina kehittyvää prosessia, ja kokenutkin tekijä voi haksahtaa jos vähän liikaa ajattelee että homma on hanskassa nyt ja iänkaikkisesti.

    Sitten se reaktio. Varmasti Vincitin sisällä kuten tästäkin blogista kävi ilmi hoksattiin että nyt ei mennyt putkeen. Se, että johto ei käynyt siilipuolustukseen ja yrittänyt että ”kyllähän te tiedätte että en mä silleen” oli ainoa oikea ratkaisu.

    Vertauskuvana kun letkauttaa kotibileissä vähän seksistisen tai rasistisen vitsin; SINUN kaverisi saattavat tietää että käytät ronskia huumoria ja ovat siihen tottuneet. Mutta yritys ei vain viesti kavereille, vaan laajalti yleisöille jotka eivät firmaa tai sen edustajia tunne. Vielä pahempi on jos vitsi osuus sellaiseen kenttään mikä on monelle oikeasti herkkä paikka (ts. naisten heikko edustus suomalaisten firmojen johtoportailla).

    Harmittaahan se, kun tulee syytetyksi sellaisesta mitä ei tietoisesti tarkoittanut, mutta julkisviestinnässä on oleellisempaa huomioida se miten viesti vastaanotetaan. Jos vastaanotto on huono, viesti oli epäonnistunut, end of story.

    On siis hienoa että käsi nousi virheen merkiksi pystyyn ja ennen kaikkea että keskustelut firman sisällä tematiikasta jatkuu. Tietynlaiden poliittista aatosta lainaten vallankumous on prosessi, ei mikään staattinen päämäärä.

  • Linda

    Vincit on ennen pärjännyt Great Place to Work -kyselyssä vuoteen 2016 asti, sen jälkeen kadonnut top-listoilta kokonaan. Mitä tästä itse ajattelette? Eikö 26 Mikkoa riitä taputtamaan toisiaan olkapäille.

  • shell shockers

    thank you

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *