Mikko Kuitunen

Mikko Kuitunen

TwitterLinkedIn

nakokulma

Minua pyydettiin kirjoittamaan näkökulma Aamulehteen vapaavalintaisesta aiheesta. Valitsin onnellisuuden ja omiin unelmiin tutustumisen. Nämä teemat on erityisen oleellisia Vincitillä – unelmien kautta pohditaan omaa työtä ja kuvataan koko yrityksen tavoitteita. Lyhennetty versio tekstistä on julkaistu Aamulehdessä sunnuntaina 1.6.2014.

Seurasipa nykyään mitä tahansa mediaa kuinka vähän tahansa, altistuu auttamatta ihmisen hyvinvointia, elämäntapoja ja onnellisuutta käsitteleville teemoille. Etenkin jälkimmäisen ruotimisesta on tullut hitti. Ja hyvä niin, sillä mielestäni ihmisen perustehtävä on olla onnellinen.

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Valitsin tämän määritelmän, sillä se on osuvin kuvaus siitä minkä itse koen onnellisuuden olevan. Siinä on tiiviissä paketissa neljä oleellista elementtiä.

1) Läpitunkeva = ei päälleliimattu tai pinnallinen. Jotain mitä ei pysty peittelemään.

2) Tunne = ei fakta, ei absoluuttisesti mitattavissa oleva. Saavuttamiseen on monta tapaa.

3) Elämä = ei tämä hetki, ei eilinen, ei huominen. Kattaa niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin niin laajasti kuin yhdelle sanalle on mahdollista.

4) Hyvää = ei tarvitse olla parasta, vaan voit itse määritellä riittävän tason.

Itse olen päättänyt olla onnellinen. Siksi lueskelen onnellisuutta koskevia artikkeleja  ja keskustelen ystävieni kanssa onnellisuudesta. Olen havainnut, että onnellisuutta sivuavia keskusteluja leimaa monesti se ongelma, että niissä korostetaan harvoin ihmisen omaa vastuutaan omasta onnellisuudestaan. Aika ajoin tuntuu, että ihmiset ovat kokonaan ulkoistaneet tuon vastuun ja vain odottavat onnellisuuden tupsahtavan jostain. Tai sitten tuskastelevat onnettomuuttaan tietämättä oikeasti, miksi ovat onnettomia.

Onkin hämmentävää, miten harva on tajunnut, että ellet tiedä mikä sinusta tekee onnellisen, on erittäin epätodennäköistä, että teet systemaattisesti työtä onnellisuuden saavuttamiseksi. Se on ainoa tapa päästä onnelliseksi. Lipsuiluun onnellisuuteen pyrkimisen kanssa ei ole varaa, sillä luontaisesti elämässä tuppaa olemaan enemmän sellaisia elementtejä, jotka eivät edistä onnellisuutta kuin niitä, jotka siihen johtavat. Näin ollen joka päivä on syytä tehdä töitä onnellisuuden eteen.

Ennen kuin mitään kannattaa isommin lähteä tekemään, on syytä määrittää tavoite. Unelma, joka on tarpeeksi lähellä ollakseen määrittääkseen jokapäiväistä suuntaa, mutta riittävän kaukana antaakseen tilaa reittivalinnalle. Pitää siis selvittää mikä sinut tekee onnelliseksi. Ensimmäinen ja ainoa tärkeä sääntö tässä pohdinnassa on unohtaa täysin yhteiskunnan tarjoamat normit toisten huomioon ottamisen tärkeydestä ja paneutua asiaan puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista. Ilman muiden asettamia normeja ja periaatteita.

Sigmund Freud on todennut, että tärkeimmät onnellisuudet lähteet ovat työ ja rakkaus. Jos näitä termejä käsitellään vähän laajemmin siten, että työ kuvastaa itsensä toteuttamista ylipäätään ja rakkaus ihmissuhteita yleisesti, niin ollaan melko hyvin linjassa psykoanalyysin isän kanssa. Onnellisuuden lähteitä kannattaakin lähteä miettimään näiden kahden ulottuvuuden kautta. Haluatko olla riippumaton ja pärjätä omillasi? Vaiko olla toiselle tärkeä, jopa korvaamaton? Tuoko sinulle onnellisuutta status ja vaikutusvalta? Entä turvallisuus ja läheiset ympärillä? Haluatko oppia vai opettaa?

Tämän vaiheen pitääkin tuntua vähän pelottavalta. Entä jos tajuat, että nykyelämäsi ei vastaa lainkaan onnellisuuden huutoosi? Että haluaisitkin hypätä pois oravanpyörästä ja keskittyä perheeseesi sekä opetella lasinpuhalluksen salat. Tai että sinut tekee onnelliseksi täysin vastuuton elämä ja täydellinen oman edun tavoittelu? No täysin erakkona tuskin kovin moni viihtyy, joten ihmissuhteita tarvitaan.

On tärkeä erottaa kaksi erityyppistä tarvetta luoda sosiaalisia sidoksia. Osalle useimmat sidokset ovat itseisarvoisia, kun taas toisille välineitä. Ensiksi mainituille sosiaaliset sidokset johtavat itsessään kohti onnellisuutta ja jälkimmäisille ne ovat lähtökohtaisesti väyliä muiden onnellisuuden lähteiden saavuttamiseen. Kumpikaan tapaus ei ole lähtökohtaisesti toista parempi ja enemmän oikein, vaan molempia tarvitaan onnellisuuden saavuttamiseksi. On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka näkisitkin tietyn suhteen välineenä, toista ihmistä ei tule kohdella välineenä vaan pyrkiä ymmärtämään mitä hän ko. suhteelta odottaa.

Onnellisuuden tavoittelussa on kolme sudenkuoppaa, jotka täytyy ymmärtää. Ensimmäinen on vertailu muihin. Silloin, kun ihmettelee toisten elämää ja saavutuksia, on helppo sortua kateellisuuteen. Samalla unohtuu se tosiseikka, että toisella on todennäköisesti eri onnellisuuden elementit ja seuraamalla niitä johdat itseäsi harhaan. Vaikka joissain tilanteissa toisen onni on toisen epäonni, ei lähtökohtaisesti toisen onnellisuus ole sinulta itseltäsi pois. Toinen muistettava seikka on, että kyseessä on iteratiivinen prosessi, joka vaati päivitystä aika ajoin. Ei siis kannata takertua menneeseen vaan tehdä tavoitepohdinnat aika ajoin uudemman kerran. Kolmas ja viimeinen ongelmakohta on hieman filosofisempi. Pitää ymmärtää ero sen välillä tavoitteleeko onnellisuutta vai sitä, että on onnellisempi. Näistä jälkimmäinen vaihtoehto on parempi, sillä se antaa mahdollisuudet onnistua lähtipä liikkeelle mistä tilanteesta ja lähtökohdista tahansa.

Tykkäsitkö artikkelista?

Anna pienet aplodit!

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *