Vincitin itseohjautuvuuden perusta: jaetut päämäärät ja rakkaus hyvään työhön

”Amor vincit omnia” ja ”labor omnia vincit”.

Näin kuuluvat Vincitille nimen antaneet latinankieliset fraasit. Vincitillä uskotaan, että rakkaus työtä kohtaan ja kova työ ovat aineksia menestyksen taustalla. Tuloksekasta työtä vailla tunnetta voi syntyä komennon alla, mutta Vincitin kaltaisessa itseohjautuvassa organisaatiossa ohjaavana voimana toimii rakkaus: jaettu olemassaolon ja tekemisen tarkoitus. Ulkoa määrätyn päämäärän sijaan tämä tarkoitus muotoutuu sisältä käsin työn moraalista. 

Tässä tekstissä tarkastelen organisaatiotutkimuksen kentälle sijoittuvaan tutkimukseeni perustuen Vincitin itseohjautuvuutta tukevia käytäntöjä ja kuvaan, kuinka ne ovat rakentuneet ohjelmistoalan ammattikäytännön moraalin varaan. Kuten minkä tahansa inhimillisen toiminnan, myös työn taustalta löytyy aina merkityksiä ja päämääriä sekä hyveitä, jotka mahdollistavat näiden päämäärien tavoittelua. 

Miten Vincitin itseohjautuva kulttuuri on rakentunut ja millaisia hyveitä ja päämääriä keskeisimpien käytäntöjen taustalta löytyy? Miten näitä jaettuja päämääriä on onnistuttu vaalimaan jatkuvan uudistumisen keskellä? Miksi työn moraali kannattaa ottaa huomioon työelämän keskusteluissa ja miten itseohjautuvaa kulttuuria voi tästä näkökulmasta käsin lähteä rakentamaan?

 

Vincitin itseohjautuva kulttuuri

Vincitin toimintaa on alusta alkaen ohjannut yhteisen päämäärän yhdessä rakentaminen. Muun muassa unelmatyöskentelyllä sekä narratiivisilla ja visuaalisilla menetelmillä on pureuduttu siihen, mikä Vincitillä työskenteleville on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Näin on päästy käsiksi työn hyveisiin ja päämääriin ja edetty pohtimaan, miten Vincit voisi mahdollistaa ammattilaisille toimijuutta näiden mukaisesti. Tätä pohjaa vasten on rakennettu itseohjautuvan toimijuuden mahdollistavaa organisaatiota, joka tarjoaa sopivia tukirakenteita ja poistaa onnistumisen esteitä.

Vincitillä keskeiset itseohjautuvuutta tukevat käytännöt eivät ole kovinkaan erityisiä, jos verrataan muihin itseohjautuvuuden edelläkävijöinä usein esiteltäviin moderneihin teknologia-alan yrityksiin. Monet itseohjautuvalle organisaatiolle tyypilliset piirteet ovat sisäänrakennettuja alan ammattikäytäntöön, ja jopa alkujaan kehittyneet ohjelmistotyön arjessa ja kulkeutuneet ajan saatossa yleiseen johtamiskäsitteistöön. Organisaation kulttuuria tulisikin aina tarkastella suhteessa alan erityispiirteisiin ja historiaan.

Vincitin tapauksessa esiin nousee ohjelmistokehittäjien ammattikäytäntö, jolle liiketoiminta ja toimintatavat perustuvat. Kun tarkastellaan Vincitin itseohjautuvan kulttuurin käytäntöjä suhteessa ohjelmistoammattilaisten hyveisiin ja päämääriin, tutkimuksessani nousee esiin seuraavia keskeisiä piirteitä. 

  • Demokraattisuus. Työympäristöä ja toimintatapoja kehitetään yhdessä, tietoa jaetaan avoimesti ja jokainen nähdään tasaveroisena kollegana. Demokraattisuuden käytäntö on kehittynyt ohjelmistokehittäjille keskeisten ammatillisten hyveiden avoimuuden ja yhdenvertaisuuden ympärille. Avoin tiedon jakaminen vie sekä alaa että yksilön osaamista eteenpäin. Iällä tai kokemusvuosilla ei ole merkitystä vaan sillä, mitä yhdessä saadaan aikaan.
  • Yhdessä kokeileminen. Ohjelmistokehitystyössä pilotoidaan, testataan ja reflektoidaan. Tässä ilmenee ohjelmistoammattilaisten ketteryyden ihanne. Hierarkioiden ja sääntöjen sijaan keskeistä on nopea reagointi ja toiminta. Pyrkimys jatkuvaan parantamiseen on sisäänrakennettu ohjelmistokehitystyöhön, jossa teknologian kehitys mahdollistaa aina toimivampien ratkaisujen kehittämisen. 
  • Omaehtoinen kehittyminen. Määriteltyjä urapolkuja, koulutuskokonaisuuksia tai kehityskeskustelukierroksia ei ole, vaan jokainen saa henkilökohtaista johtamispalvelua. Tämä käytäntö nojaa päämäärään kovatasoisesta osaamisesta. Se ei ole vain väline toimivan ohjelmiston tuottamiseen, vaan yhtä tärkeää on ylpeyden kokemus osaavista kollegoista. Vincitläiset ovat intohimoista porukkaa ja sisäsyntyistä paloa kehittymiseen arvostetaan.
  • Itsenäiset projektitiimit. Vincitillä on hyväksi havaittuja jaettuja toimintatapoja, mutta jokainen tiimi ohjaa työskentelyään itsenäisesti. Taustalla piilee vapauden ihanne: ohjelmistokehitys on luovaa työtä ja vaatii tilaa kokeiluille. Kun keskeisenä vincitläisten pyrkimyksenä on lisäksi laatu, vapaus toimia tuottaa huippuosaajien käsissä väistämättä arvoa myös asiakkaalle.

Vaikka työkäytännöt ovat rakentuneet mahdollistamaan ammattilaisille tärkeitä päämääriä ja ihanteita, ei arki silti ole yhtä juhlaa. Miten uppoutua koodaamiseen, kun asiakasyhteistyö vaatii jatkuvaa tavoitettavissa olemista? Mistä löytää aikaa toimintatapojen kehittämiselle tai uuden oppimiselle, kun jokainen käytettävissä oleva hetki tulisi hyödyntää tuottavaan työhön? Miten sietää sitä, ettei aikataulun ja budjetin puitteissa aina päästä omiin täydellisyyttä hipoviin laatuvaatimuksiin?

Näistä työn moraaliseen ulottuvuuteen ulottuvista ristiriidoista huolimatta suurin osa vincitläisistä vaikuttaa kokevan työnsä mielekkääksi. Tämä juontaa juurensa osaksi siihen, millaiseksi vincitläisen ohjelmistoammattilaisen ihanne on ajan mittaan muotoutunut. Vincitillä ei ole puhtaasti tekniseen hiomiseen uppoutuvia koodareita tai pikselinviilaamiseen keskittyviä suunnittelijoita, joita projektijohdon tulee manageerata kohti taloudellisesti kannattavaa lopputulosta, vaan ihanteeseen kuuluu koko ohjelmistoalan asiantuntijuuden skaala taitavasta asiakasviestinnästä budjettien ja aikataulujen kunnioittamiseen. Asiakasarvon tuottaminen on sisäänrakentunut toimijuutta ohjaavaan jaettuun tekemisen tarkoitukseen.

 

Päämäärien vaaliminen uudistumisen keskellä

Itseohjautuvan kulttuurin rakentumisessa rekrytoinnin merkitys on äärettömän tärkeä. Synnyinlahjanaan ketterien, asiakaslähtöisten, kaunista koodia ja sujuvaa suunnittelua rakastavien bisnestaitureiden seulominen ei kuitenkaan riitä, vaan lopullisesti vincitläiseksi kehkeytyy vasta Vincitin kulttuurissa toimimalla. Yhtä lailla kuin organisaatiot muotoutuvat niissä toimivien ammattilaisten kautta, myös oma ammatillinen identiteettimme kehittyy jatkuvasti sen mukaan, millaisessa ympäristössä toimimme.  

Onkin mielenkiintoista katsoa taaksepäin Vincitin kulttuurin kehitystä itseohjautuvuuden näkökulmasta. Vincit on yli kymmenen vuoden taipaleellaan kehittynyt kaverusten perustamasta startupista kahdella mantereella toimivaksi satojen työntekijöiden listautuneeksi konserniksi. Kaikki on muuttunut, mutta samalla mikään ei ole muuttunut. Kun katsoo tavallista työpäivää Vincitin ohjelmistokehitystyössä, edellä kuvailemani kulttuurin ydin näkyy yhä. Tämän varaan itseohjautuvuus ja vapaus tietyssä määrin rakentuvatkin. Jaetut päämäärät ja ihanteet säilyvät ohjaavana voimana, vaikka toimintaympäristö ja toimintatavat kehittyvät.

Otetaan esimerkiksi organisaation rakenne: alussa kaikki tunsivat kaikki, kasvun haasteita vastaamaan perustettiin tiimit, jotka myöhemmin hallinnollisen työn sujuvoittamiseksi rikkottiin ja korvattiin uudella uramallilla, ja nyt yhä kasvavan ja entistä hajanaisemman joukon tukena kokeillaan johtamista palveluna. Radikaalia ja rakenteita rikkovaa, kyllä, mutta varsinaisesti uutta, ei niinkään.

Jokaisen “uudistuksen” tavoitteena on ollut purkaa turhaa ja rakentaa entistä sujuvampaa organisaatioarkea, jotta ihmiset saavat keskittyä olennaiseen - hyvän työn tekemiseen ja sitä kautta arvokkaiden päämäärien tavoitteluun.

Ehkä yksi Vincitin menestyksen perusta onkin, että keskeisiä hyveitä ja päämääriä on onnistuttu kokeilujen ja metsään menojen keskellä vaalimaan. Näiden olennaisten kysymysten äärellä ollaan parhaillaankin liiketoiminnan kehittyessä ja vincitläisten ammattikuntien monimuotoistuessa. Esimerkiksi, onko äärimmäisen korkea substanssiosaaminen ohjelmistokehityksessä tai suunnittelussa enää ehdoton rekryseulan edellytys vai mahtuuko joukkoon myös uudenlaista osaamista? Keskustelu herättää väkisinkin tunteita, koska oman ammattietiikan hyveitä halutaan varjella. Eteenpäin auttaa avoin keskustelu siitä, mikä on arvokasta, mistä halutaan pitää kiinni ja millaiselle uudelle voisi olla tilaa sen rinnalla.

 

Kohti itseohjautuvuutta

Edellä tarkastelin tutkimukseeni perustuen sitä, miten vapautta, toimijuutta ja itseohjautuvuutta arvostava kulttuuri on kehittynyt ammattilaisten työn moraaliin nojaten juuri Vincitillä. Esiin nostamani jaetun päämäärän merkitys on keskeinen teema aina teal-filosofiasta sosiokratiaan ja aihe onkin tärkeä mielekkään työelämän rakentamisessa. Se, että ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja tavoitella arvokkaana pitämiään päämääriä, tukee kokemusta työn merkityksellisyydestä. Onpa tärkeäksi koettu toiminnan päämäärä myös yksi organisaation menestystekijä.

Millaisia eväitä tämän tekstin ajatukset voivat antaa oman organisaatiosi itseohjautuvuuden tukemissa? Liikkeelle voi lähteä keskustelemalla, mitä työpaikkasi ammattilaisille tarkoittaa tehdä työnsä hyvin. Pohtikaa yhdessä, miten työkäytäntöjä voitaisiin muokata mahdollistamaan ripaus enemmän mielekkään työn hetkiä. Seuraavaksi voidaan pohtia työpaikalla tehtävän työn suurempia päämääriä. Miettikää, miksi teette sitä mitä teette. Keskustelkaa avoimesti myös siitä, millaisia taloudellisia ja toimintaympäristön asettamia raameja hyvän työn tekeminen kohtaa ja miten yhteisiä päämääriä voitaisiin tavoitella niiden puitteissa.  

Vincitin tarina tarjoaa yhden esimerkin siitä, miten organisaation käytännöt on rakennettu tukemaan ammattikäytännön hyveitä ja haastaa pohtimaan itseohjautuvaa organisaatiota suhteessa työn päämääriin - erilaisilla ammattilaisilla kun on erilaiset käsitykset siitä, mikä on hyvää työtä. Johtokeskeisen lähestymistavan sijaan olennaista onkin hahmottaa organisaation rooli hyvän työn mahdollistajana, oikeanlaisia rakenteita luomalla ja turhia esteitä poistamalla.

Ensimmäinen askel tässä on päästä käsiksi siihen, mistä rakkaus työtä kohtaan saa kipinänsä -  työn moraaliseen ulottuvuuteen. Se ei löydy kelomökin strategiapäiviltä johtoryhmän kesken, vaan ammattilaisten arjesta.

 

Luettavaa

Ylén, Mira (2017). Professional Virtues and Agency at Work: An Ethnography of Software DevelopersTeoksessa M. Goller, S. Paloniemi (toim.). Agency at Work, Professional and Practice-based Learning, vol. 20. Springer, Cham.
Ylén, Mira (2015). Labor, Amor, Vincit. Ohjelmistotalon käytännöt ammatillisen toimijuuden tilana. Pro gradu -tutkielma. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Tutkimus palkittiin HENRY ry:n vuoden HR-graduna 2015.
Henttonen, Elina ja LaPointe, Kirsi (2015). Työelämän Toisinajattelijat: Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Gaudeamus.

 

Mira Ylen

Mira Ylen
Organisaatiokulttuurin ja mielekkään työn asiantuntija.

Liity keskusteluun