Unelmatyö – tiedätkö jo omasi?

pohdintoja

Kuinka usein olet pysähtynyt pohtimaan ammatillisia unelmiasi tai omia vahvuuksiasi?

Yllättävän harva nimittäin on. Ja kuitenkin nykyajan työelämä rakentuu  lähes kokonaan tämän teeman ympärille – puhutaan sisäisestä motivaatiosta, intohimosta ja huippuosaamisesta. Nämä alueet on mahdollista saavuttaa vain kysymällä ensin itseltään, mitkä asiat ovat aidosti tärkeitä: mitä haluan saada aikaiseksi ja mitkä ovat ne vahvuudet, joiden päälle kannattaa rakentaa? Samoista elementeistä rakentuu myös yksilön työhyvinvointi. Kun pääsee tekemään itselle merkityksellisiä asioita nojaten omiin luontaisiin vahvuuksiin, on työn ilokin helpompi saavuttaa

Miksi sitten yritysten uramallit eivät keskity tukemaan tätä pohdintaa, vaan lähtevät liikkeelle lähes aina askeleen myöhempää, suoraan tavoitteiden asettamisesta?

Usein oletetaan, että ihmiset tietävät automaattisesti unelmansa ja osaavat tunnistaa niitä kohti vieviä tavoitteita. Tosiasiassa totuus on toinen. Ei tarvitse kuin tarkastella korkeakoulujen opintokuvauksia, niin huomaa niiden keskittyvän pitkälti substanssiosaamisen kasvattamiseen. Itsetuntemusta tukevia keskusteluja ei juurikaan opintojen ohessa käydä ja sama asiakeskeinen suhtautuminen jatkuu myös työelämässä.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö ihmisillä olisi tavoitteita. Pikemminkin huomionarvoista on se, ettei näitä tavoitteita välttämättä koskaan tietoisesti kyseenalaisteta – valtaosa niistä johdetaan omaan ammattiin tai uraan liittyvistä stereotypioista. Tällaiset tavoitteet voivat toisinaan olla toimivia, mutta edes kerran niitä asettaessaan olisi hyvä pysähtyä miettimään, ovatko ne asioita, jotka aidosti haluaa saavuttaa.  Kun itselle merkitykselliset asiat sitten löytyvät ja niiden eteenpäin vieminen organisaatiossa sallitaan,  saadaan kehittymispolulle tuotua huomattavasti enemmän mielekkyyttä. Usein unelmat edistävät jollain tapaa myös organisaation toimintaa – kyseessä on siis lopulta win-win-tilanne.

Entä mikä sitten on vahvuuksien tunnistamisen merkitys? Tutkimusten (mm. Buckingham&Clifton) perusteella tiedetään, että omien vahvuuksien käyttäminen tekee työstä mielekkäämpää. Jatkuva keskittyminen pelkästään heikompien alueiden parantamiseen kuormittaa ja syö suoritusta myös muilta osa-alueilta. Huippuosaajaksi ei kasveta kehittämällä ”heikkouksia”, vaan nimenomaan parantamalla niitä alueita, joissa on jo valmiiksi hyvä. Tiettyä suoritustasoa vaaditaan toki kaikissa työhön liittyvissä tehtävissä, mutta heikompien alueiden nostaminen päärooliin vie kaikilta osapuolilta turhaa energiaa. Työtehtäviä kannattaisikin pyrkiä muokkaamaan enemmän vahvuuksiin sopivaksi. Sen jälkeen on helpompi pohtia, miten omista taidoista kauimpana olevat osaamiset saataisiin kompensoitua tai kehitettyä riittävälle tasolle.

Näistä ajatuksista lähdimme liikkeelle myös oman uramallimme kanssa. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Johanna Pystynen

Johanna Pystynen

1 kommentti

Liity keskusteluun