Työ, triathlon ja elämisen palo


Työpaikka unelmien alustana 4/6

Työn ja treenin kalenteripalapeli

On sunnuntai-ilta. Väsähtäneet lapset ovat vihdoin nukahtaneet peittojensa alle ja taloon on laskeutunut syvä hiljaisuus ja rauha. Teen muutaman minuutin mittaisen hengitysharjoituksen, jonka jälkeen hipsin keittiöön tekemään itselleni vähän tuhdimman iltapalan. Takana on viikon pisin treeni, kolme tuntia pyöräilyä ja päälle juoksua, joten tyhjentyneet energiavarastot kaipaavat täydennystä ennen yöunille menoa. Kannan iltapalani olohuoneeseen ja avaan läppärini olkkarin lattialle.

Vuorossa on jo rutiiniksi muodostunut seuraavan viikon aikataulutus lihashuollon lomassa, pitkiä venytyksiä tällä kertaa. Tarkistan, että kaikki seuraavan viikon palaverit löytyvät kalenteristani, tsekkaan mailit ja Slackin. Teen to do -listan ja priorisoin. Hahmottelen päiväkohtaisesti, että erityyppinen tekeminen on sijoiteltu järkevästi. Teen luovaa työtä, joten kalenteristani on löydyttävä myös aikaa ja vapautta ajatella ja ideoida.

Katsotaanpa. Loppuviikosta reissupäivä Helsinkiin. Tämä aiheuttaa lasten vienti- ja hakukuviointeihin pieniä muutoksia. Pakkaanko mitkä urheilukamat? Työpajatarvikkeetkin pitää muistaa. Palavereiden välissä voisinkin käydä Allas Sea Poolissa tekemässä uintitreenin. Hyvässä lykyssä saisin suunnittelutiimistä Vincitin keskustan toimistolta uintikaverin mukaan. Pitääkin laittaa kyselyä Slack-kanavalle.

Kun työhön liittyvät osaset ovat koossa, sovitan kalenteriin omat treenit ja lasten harrastukset. Treeniohjelmani voimaharjoittelun voisinkin tällä viikolla korvata työpaikan Sparta-treenillä yhdessä kollegoiden kanssa hikoillen. Keskiviikkona on toimiston aamujooga, jossa hoituu samalla kertaa mielen ja kehon huolto. On kyllä ihan parasta, että työpaikka tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia.

Lopulta kaikki palikat ovat kasassa. Kalenteri näyttää täydeltä ja kirjavalta värikoodattuine merkintöineen. Uuden viikon voi nyt aloittaa hyvillä mielin. Vaikka yllätyksiä varmasti tulee, on niitä helpompi sumplia kun kokonaisuus on alustavasti hahmoteltu. Ethän vain hengästynyt tätä lukiessasi?

Miten tämän kaiken teen?

Joskus pohdin itsekin, miten jaksan tehdä töitä sata lasissa, treenata triathlonin täysmatkaa eli teräsmieskisaa varten ja olla aidosti läsnä perheelleni ja läheisilleni. Minulla ei ole supervoimia tai poppakonsteja, vaan samat 24 tuntia vuorokaudessa kuin kaikilla muillakin.

Uskon, että kaiken lähtökohta on löytää ja kirkastaa itselleen tärkeät asiat ja panostaa niihin palavalla intohimolla. Kun tavoitteet ja arvot ovat selkeät, ja aikansa valjastaa niiden toteuttamiseen, tuntuu arki merkitykselliseltä ja turhautuminen ja riittämättömyyden tunne vähenevät. Tavoitteet toki vaativat työstämistä ja ajoittain myös päivittämistä, mutta jatkuva itsensä haastaminen, uteliaisuus ja fokusointi saavat minut tuntemaan olevani elossa.

Valitsemani tie vaatii paljon paitsi mieleltä myös keholta. Olenkin virheiden kautta oppinut tuntemaan itseni ja kroppani. Tiedän, missä rajani menevät ja osaan höllentää kaasua ajoissa. Edelleen välillä pitää käydä pientareen puolella rouhimassa soraa, jotta osaa korjata ajolinjaansa ja palata takaisin tielle. Vauhtisokeutta ei aina huomaa, kun tulenpalavassa kiireessä tekisi mieli painaa lisää kaasua. Juuri silloin on kuitenkin aika tietoisesti hidastaa vauhtia tai jopa pysähtyä kokonaan.

Kalenteroitu elämäni ei aina saa ymmärrystä muilta. Suunnitelmallisuus ei kuitenkaan sulje pois spontaaniutta. Osaan myös elää hetkessä ja toteuttaa hetken mielijohteesta hullujakin ideoita. Eräällä lauantaiaamiaisella tyttäreni pohti, mitäköhän mummu mahtaa tänään tehdä. Ehdotin, että käymme ottamassa asiasta selvää - kolmen tunnin ajomatkan päässä.

Yhdessä päämääriä kohti

Kunnia arjen rakentamisesta omien tavoitteiden mukaiseksi ei kuulu vain itsensä johtamisen taidoille, vaan myös tämän mahdollistavalle ympäristölle, joka tarjoaa vapauksia ja kunnioittaa yksilöä. Koenkin, että Vincit on juuri minulle sopiva paikka toteuttaa ja kehittää itseäni.

Työ ja vapaa-aika eivät myöskään ole toisistaan erillisiä lokeroita, vaan opittuja taitoja voi hyödyntää elämän eri osa-alueilla. Itse koen, että kestävyysurheilu antaa paljon eväitä työhöni: vastoinkäymisten kohtaamista, virheistä oppimista, kärsivällisyyttä ja hankalien tilanteiden käsittelyä.

Työpaikalta olen löytänyt myös samanhenkisiä ihmisiä ja treenikavereita. Triathlon-tiimin kanssa treenaamme ja kisaamme yhdessä. Kun itseä ei nappaa, muiden kannustus motivoi ja antaa virtaa. Yhteiset kisareissut ovat hitsanneet yhteen, kuten viime keväinen Romanian 50 kilometrin vuorijuoksu ja vuosittaiset Tahkon elokuiset triathlonkisat. Itse kilpailun lisäksi yhtä tärkeää on yhdessä valmistautuminen, toinen toistemme auttaminen ja suoritusten juhlistaminen porukalla.

Täysillä ja koko sydämellä on oma tapani elää ja nautin matkasta päämääriäni kohti kuoppineen kaikkineen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Toisen tavoitteita kopioimalla tai toisen elämää elämällä ei pötki pitkälle, mutta toisten tarinoista voi aina inspiroitua ja löytää vinkkejä omaan arkeen. Olennaista onkin oivaltaa, mikä on se oma juttu ja lähteä rohkeasti sitä kohti. Tarvitsee vain tehdä sukellus sisimpäänsä ja aloittaa kysymällä, mitä minä aidosti tarvitsen ja haluan. Näin elämän mittainen koulu voi alkaa.

Salli Kunnari

Salli Kunnari
Innokas käyttö- ja asiakaskokemuksia muotoileva suunnittelija

Liity keskusteluun