Työ osana elämää – ajatuksia osa-aikaisuudesta


Työpaikka unelmien alustana 5/6

 

Viisi vuotta sitten olin ollut Vincitillä töissä kolmisen vuotta. Silloinen ohjelmistoprojektini ajautui kriisiin ja tueksi tullut kollega Pasi sanoi, että vaikutan välinpitämättömältä tilanteen käsittelyssä. Sitä olinkin. En tiennyt miksi tulen joka aamu sen saman näppiksen äärelle kirjoittamaan sitä samaa koodia.

Kotona odotti yksivuotias esikoiseni ja kaikki ne vauvaperhetarinoiden klassikot unettomista öistä yleiskaaokseen. Lähetin työsuhteistamme vastaavalle Johannalle viestin, jossa kerroin että haluaisin tavata ja puhua työajan vähentämisestä. Se tapaaminen järjestyi nopeasti ja oli vielä nopeammin ohi, ja tapaamisen tuloksena vähensin työaikaani kolmeenkymmeneen tuntiin viikossa. Käytännössä se tarkoittaa että aloin tehdä viittä kuuden tunnin työpäivää viikossa. Siirtymä kokoaikatyöstä oli sujuva, projektitilanne jousti sopivasti ja uusi arki alkoi.

Mitä haluan työnantajaltani?

Arkeen tuli tilaa aktiiviselle pohdinnalle siitä, että millaista elämää haluaisin elää. Kuuluuko työ hyvään elämään? Entä juuri se työ jota silloin tein? Kyseessä oli kai jonkinlainen kolmenkympin kriisiElämäntilanne, jossa on käytävä läpi mitä onkaan tähän asti tullut tehtyä ja mitä aikoo vielä ehtiä tekemään. Kun mietin siihenastisen elämäni kokemuksia, oli nöyrryttävä myöntymään: koodaaminen on yksi hauskimpia ja mielenkiintoisimpia kokeilemiani asioita, niin nörtiltä kuin se kuulostaakin. Mutta tarvitseeko sitä varten olla töissä? Ensimmäiset koodinpätkäni kirjoitin vaarini opastuksella joskus 13-vuotiaana ja sen jälkeen olen ehtinyt ohjelmoida monissa eri yhteyksissä liike-elämän ulkopuolellakin. Ehkä jostain sieltä löytyisikin parempi suunta?

Olin kuitenkin Vincitillä ja mietin mitä täällä teen. Vincitin ydinliiketoimintaa on toisten yritysten liiketoiminnan parantaminen digitaalisin ratkaisuin. Vincitillä on toki itselläänkin monia sisäisiä tietojärjestelmiä, sellaisia jotka vastaavat johonkin tiettyyn ongelmaan. Arkisena esimerkkinä vaikkapa paras työajankirjausjärjestelmä, jonka olen ikinä nähnyt. Omat sisäiset järjestelmät ovat konkreettinen ilmentymä siitä ilmapiiristä, josta olin täällä pitänyt, siis jatkuvasta yrityksestä parantaa omaa toimintaa. Se tuntuu koskevan prosesseja, järjestelmiä, ihmisiä, mitä nyt vaan. Oli kiinnostavaa seurata milloin mitäkin kokeilua ja muutosta. Muutos itsessään ei tietenkään paljoa lämmitä, jollei suunta ole oikea. Onkin paljon helpompaa tehdä asiat uudella tavalla, kuin miettiä että miten ne itse asiassa kannattaisi tehdä.

Tässä kohtaa tarinaa juonentyngät yhdistyvät! Viime keväänä toimitusjohtaja-maskottimme sanallisti linjansa: “Minulla on palava halu muuttaa työelämää ihmislähtöisempään suuntaan.” Se ajatus on se ympäristö, jossa itse olen saanut sovittaa työtä ja vapaa-aikaa yhdeksi kokonaisuudeksi. Se on vaatinut minulta työntekijänä kykyä kertoa mitä työnantajalta toivon. Siihen en ole osannut vastata ennen kuin olen laajemmin osannut vastata siihen, että mitä elämältä ylipäätään toivon, mihin suuntaan haluaisin itseäni muuttaa.

Osa-aikaisen arki

Vincitin sisällä sain vastaani uusia teknologioita, pääsin tekemään uusia projekteja, uudenlaisissa rooleissa, monien uusien ihmisten kanssa. Oli monia pieniä mutta merkityksellisiä hetkiä: kun Sami kertoi etäluettavien vesimittareiden yhteiskunnallisesta merkityksestä tai kun Jannen kanssa keskustelimme rekrytoinnin vaikeudesta, alkoi kokonaisuus hahmottua osistaan.

Kun lapseni täytti kolme, Kelan joustava hoitoraha päättyi ja oli yhdenlainen taaksepäin katsomisen ja arvioinnin hetki. Huomasin, että minulla oli parempi olo kuin aiemmin, parempi kuin stressaavaan pikkuvauva-aikaan ja myös parempi kuin ennen lasta ja osa-aikatyötä. Elämääni olikin yllättäen tullut aikaa aloittaa pianonsoiton opiskelu, kokata päiväkoti-ikäiselle ruokaa, lenkkeillä, käydä leffassa, ihan olla vaan, siis jaksaa työpäivän päätteeksi tehdä vielä jotain muutakin. Olin juuri hankkimassa remontoitavaksi vanhaa mummolaani, kaunista 80-vuotiasta hirsitaloa, ja ajatus siitä että voisin käyttää elämäni myös rakennetusta kulttuuriympäristöstä huolehtimiseen oli suunnattoman houkutteleva.

Siitäkin tässä valinnassa on kyse, resurssien jakamisesta eri elämänprojektien kesken. On helppoa tunnistaa sellainen osa-aikatyöhön liittyvä yhteiskunnallinen stigma, sellainen että joutuu tällaisia blogipostauksia kirjoittamaan ja perustelemaan valintojaan laiskuussyytöksiä kohtaan. Osa-aikatyötä voi tietysti perustella tehokkuudella, ja kyllähän koen nykyään saavani enemmän aikaan per työssäolotunti kuin kokoaikatyössä, mutta ei tässä siitäkään oikein ole kyse. Teen nykyään enemmän ja useammanlaisia asioita kuin ennen osa-aikatyötä.

Mitä seuraavaksi?

Downshiftaamisesta ei juuri enää puhuta, ei ainakaan sillä nimellä, mutta ilmiö on laajentunut koko työkulttuurin murrokseksi. Minun ja muiden henkilökohtaiset osa-aikatyöratkaisut ovat osa sitä murrosta, mutta samalla myös edistän sitä muutosta työssäni: tietojärjestelmät lisäävät työnteon tehokkuutta ja kun yksi virkailija voi sähköisesti hoitaa viidenkymmenen työt, ei kaikille vain riitä tekemistä. Itse koitan rakentaa sitä työn ulkopuolisen elämän mielekkyyttä ennen kuin Skynet korvaa minutkin.

Minulla on ollut mahdollisuus ja suorastaan kehotus miettiä toiveita elämälle. Vincitillä on moneen kertaan tehty erilaisia harjoituksia, joiden tavoitteena on hahmottaa millainen yrityksen tulisi työpaikkana olla.

Yllättävä tulos on, että eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Minun haaveeni siitä millaista elämäni parhaimmillaan voisi olla sisältää myös työn. Sellaisen, jossa saan olla tekemässä merkityksellisiä asioita, saan oppia uutta ja jakaa oppimaani. Siinä samalla näppärästi kasaantuu sosiaalisia verkostoja, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rahaakin. Haave-elämään kuuluu silti paljon muutakin kuin työ. Haluan meloa, käydä teatterissa, vaeltaa, säveltää, lautapelailla, hoitaa puutarhaa, joogata ja rötvätä. Jokainen päivä voi olla ihana. Just mun paras elämä on aikalailla tällaista kuin se nyt on, ja kun huomaan, että se voisi olla jotain muuta, voin muuttaa sitä. Tykkään arjestani enemmän kuin Vincitistä, mutta Vincit on ollut ihan merkittävän hyvä työnantajapalveluiden tarjoaja tässä koko sopassa.

Kun Vincit on koittanut keksiä keinoja uudistaa työhyvinvointia, johtamista ja työkulttuuria, on samalla opittu sitä sun tätä ja opitut asiat on koostettu yhteen paikkaan, Vincitin tapaan tietysti tietojärjestelmäksi. Kuten kääntäjä joka kääntää itsensä, Vincit kehittää itselleen omaa tietojärjestelmäänsä, jotta voisi olla yhä parempi tekemään taas uusia tietojärjestelmiä.

Ja koska olisi kivaa että työelämä olisi kaikille muillekin mukava juttu, niin LaaSia myös myydään. Työelämän parantaminen ei tietenkään poista sitä lähtökohtaista eriarvoisuutta, että jotkut voivat leppoistaa elämäänsä ja toiset eivät. Lääke siihen löytyy kuitenkin jostain aivan muualta kuin osa-aikatyöntekijöiden elämän kurjistamisesta.

Lapsi täytti kesällä kuusi. Elämä jatkuu. Ehkä palaan kokoaikatyöhön kun saan vanhan taloni remontin valmiiksi.

Iikku Mattila

Iikku Mattila
Ohjelmistokehittäjä - ja paljon muutakin.

Liity keskusteluun