Takaisin oikeisiin töihin – Heikin tarina

Keväällä 2018 järjestettävän Takaisin oikeisiin töihin -ohjelman mentori Heikki esittäytyy:

Tarinani alkaa siitä, kun menin teininä koodausfirmaan töihin. Viiden ohjelmointivuoden jälkeen koin selittämätöntä tarvetta päästä eteenpäin. En tainnut itsekään tietää mitä suuntaa tarkoitin, mutta koin junnaavani paikallaan. Ajauduin parin mutkan kautta projektipäälliköksi ja siitä yhä hallinnollisempiin hommiin. Tein projekteissa lähinnä aikataulun, budjetin ja sopimustekstiä. Istuin päivät kokouksissa eikä minulla ollut koodiin edes lukuoikeuksia. Lopulta suostuin esimieheksi. Vasta se oli niin selvä virhe, että itsekin tajusin. Jaksoin noin vuoden ja pyysin saada alennuksen takaisin teknisiin tehtäviin. Tätä päätöstä muutama entinen alaiseni on jälkeenpäin kiitellyt.

Näiden vaiheiden jälkeen päädyin arkkitehdiksi. Suunnittelin sekä teknisiä että toiminnallisia juttuja, mutta koodasin aika harvoin ja aika vähän. En täysin ymmärtänyt oman roolini tarpeellisuutta. Olisin toivonut työympäristöni olevan sellainen, että erillinen suunnitteluheppu olisi muuttunut turhaksi. Tajusin myös, että täysipainoisesta koodaamisesta oli kulunut kymmenen vuotta. Saatoin vähän pelästyä.

Sitten vaihdoin Vincitille. Edelleen suunnittelen asioita ja joskus tavalla tai toisella vedän tiimiä tai projektia. En kuitenkaan kutsuisi tekemistäni johtamiseksi tai itseäni päälliköksi. Ainakaan en kutsuisi kollegaani resurssiksi. Olen tiimin jäsen siinä missä muutkin. Yleensä tiimissä kaikki osallistuvat kaikkeen: suunnitteluun, koodaamiseen ja myös johtamiseen. Jotkut sanovat, että jos vastuu kokonaisuudesta ei ole tasan yhdellä ihmisellä niin se ei ole kenelläkään. Mielestäni he eivät vain tiedä paremmasta.

Olen havainnut, että softaprojektin tiimin voi muodostaa sopivien alojen spesialisteista tai sopivasta laumasta generalisteja. Spesialistit saavat aikaan teknisesti hienomman härvelin, mutta generalistit saavat projektin varmemmin ajoissa maaliin ja reagoivat muutoksiin joustavammin. Lisäksi generalistien kanssa on mukavampi tehdä töitä. Jonkinlainen ääriesimerkki tästä on täysin tasa-arvoinen asiantuntijatiimi, jossa ei ole edes epävirallisia rooleja.

Lisäksi olen oppinut, että koodaaminen on oikeasti kuin polkupyörällä ajo: sitä taitoa ei voi menettää, jos sen on kerran oppinut kunnolla. Uudet välineet omaksuu helposti ja nopeasti, vaikka ei olisi ehtinyt seurata jokaista versiota tai edes sukupolvea. Toki myös koodaamisessa on omat huonot puolensa ja inhottavat stressitekijänsä. Suurimman osan työurastani olen tehnyt ATK:ta, jonka toimimattomuus voi johtaa katastrofiin tai ainakin ylittää uutiskynnyksen. Siksi jokainen tuotantopäivitys jännittää edelleen. Olisin ehkä päässyt helpommalla, jos olisin jäänyt vanhoihin hommiini.

Heikki Salminen

Liity keskusteluun