Miten kuvailisit Vincitiä työpaikkana?

Näin kysyi minulta eräs entinen opiskelukaveri taannoin LinkedInissä. Hän oli hakemassa avointa paikkaa meiltä, ja oli tietysti kiinnostunut onko Vincit tosiaan niin hyvä firma kuin saamamme palkinnot vihjaavat. Aikaisemmin olen vastaaviin kysymyksiin kertonut esimerkiksi kuinka Vincitillä tehdään töitä ammattimaisesti vaikka toimistolta löytyy lepotyynyjä, tai kuinka moni kollegani on jopa itseäni pätevämpi omalla alallaan - minkä myöntäminen on tietysti itsevarmalle eteläpohjalaiselle kova paikka.

Tällä kertaa päätin kuitenkin lähteä pelottelulinjalle ja kerroin vain yrityskulttuuristamme. Vincitillä on litteä organisaatiorakenne, eli kellään ei ole varsinaisesti esimiestä, eikä alaisiakaan kuin ehkä ohjelmistoliiketoimintaa vetävällä perustajalla. Oman projektinsa saa melko vapaasti valita ja roolia voi vaihtaa osaamisensa ja halujensa rajoissa. Toki yrityksessä on toimitusjohtajan lisäksi tiettyjä kiinteitä rooleja kuten esimerkiksi myynti tai henkilöstöhallinto, ja asiakkaiden suuntaan kommunikointi keskitetään tarpeen mukaan projektikohtaisesti tietylle henkilölle.

Litteitä organisaatioita löytyy maailmalla ainakin muutamasta teknologiayrityksestä. Idea on yksinkertainen. Yrityksessä jonka suorittavaankin portaaseen palkataan vain vahvasti valikoitunutta väkeä, on hankala irrottaa tarpeeksi päteviä resursseja johtotehtäviin. Koska kehittyneessä yhteiskunnassa - ainakin ennen asuntolainaa - töitä tehdään aina kuitenkin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti, on luontevaa että johtajan ja johdettavan välillä ei ole suurta eturistiriitaa, eikä rooleja siksi tarvitse keinotekoisesti erotella.

Litteitä organisaatioita kohtaan esitetty kritiikki on kuitenkin työnhakijan kannalta kiinnostavampaa kuin niiden perustelut. Esimerkiksi Wikipedian artikkelissa jonka aiheesta luin ennen omaa hakeutumistani Vincitille kerrotaan, että litteässä organisaatiossa saattaa selkeän hierarkian sijaan ilmetä piilotettuja hierarkioita ja klikkejä. Koska hierarkia on piilossa, organisaatiossa voi olla hankala saada aikaan päätöksiä ja pahimmillaan vinoutunut piilohierarkia saattaa kuljettaa koko organisaatiota epäedulliseen suuntaan koska päätöksiä eivät tee pätevimmät vaan sosiaalisesti parhaiten sijoittuneet.

Kun aloitin työt Vincitillä, tein kuten laumaeläimelle on luontaista - yritin tunnistaa lauman hierarkian ja etsiä ne johtajat, joiden kautta saan oman ääneni kuuluviin. Ja tosiaan se on hankalaa. Käyttääkö yrityksessä suurinta vaikutusvaltaa ohjelmistokehityspuolen vetäjä, joka haastattelee kaikki uudet työntekijät? Jos haluan vaihtaa projektissamme käytettävää ohjelmointikieltä, ehkä hän on oikea henkilö antamaan asiaan lopullisen sanan? Tai ehkä vahvin johto löytyykin jostain vanhasta työntekijästä, joka tuntee jokaisen myöhemmin taloon tulleen? Ehkä yrityksen todellinen suunnannäyttäjä on talon paras ohjelmoija - mutta miten tunnistaa se paras jos ei itse tunne läpikotaisin kaikkia teknologioita joita firmassa käytetään!

Aikani talossa oltuani olen oppinut rentoutumaan tämän mahdottoman tilanteen edessä. Ehkä sitä piilotettua hierarkiaa ei ole olemassa,  tai sitten kunkin kollegan päässä on omanlaisensa hierarkia. Tällä ei kuitenkaan ole enää kovin paljon merkitystä kun oman työnsä motivaation oppii hakemaan ensisijaisesti siitä mitä saa aikaan, eikä siitä miten johtaja tuloksia arvioi. Kun omat tekemisensä joutuu selittämään asiakkaalle, itseään kokeneemmille kollegoille ja itseään nopeampioppiselle kesätyöntekijälle, ohjaa se tekemään työn laadukkaammin kuin mihin tarkinkaan johtaja voisi kannustaa.

Tämän vuoksi kerroin opiskelukaverilleni, että ilman oikeaa asennetta Vincit voi olla stressaava työpaikka. Oleellista ei kuitenkaan ole oikeille vitseille nauraminen eikä edes Sparta-treenistä pitäminen, vaan se, että kykenee hyväksymään itsensä osaksi noin kolmeasataa erilaista organisaatiokaaviota. Jos tämä onnistuu, tervetuloa töihin Euroopan parhaaseen työpaikkaan!

Riku Keski-Keturi

Riku Keski-Keturi

Liity keskusteluun