Kuukaudessa ideasta YouTubeen – näin tehtiin Normipäivä@Vincit-video

2016_filkka-blogautus_v1

Katso Normipäivä@Vincit

Oman esittelyvideon toteuttaminen on ollut haaveissa jo pitkään, mutta kuningasidean puuttuessa emme aiemmin olleet toimeen tarttuneet. Kesän aikana mietin, että alkusyksy olisi vihdoinkin otollinen hetki. Lähestyvä listautumisanti toisi runsaasti kävijöitä Vincitin sivuille, ja videon avulla saisimme esiteltyä monille sijoittajille täysin tuntemattoman yrityksen parissa minuutissa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tein esityksen 15.8. pidetyssä markkinointipalaverissa:

trellovideo

Muut pitivät suunnitelmaa loistavana ja kiittelivät perusteellisesta pohjatyöstä. Samalla sovimme pätkän julkaisuajankohdaksi todella tiukan 23.9.

Tuotantoyhtiöiden kilpailutus alkoi välittömästi, ja neljästä ehdokkaasta valitsimme seuraavalla viikolla toteuttajaksi Indimen. Kilpailutuksen ohessa nakuttelimme myös alustavaa käsikirjoitusta.

Videolle asetimme kolme päätavoitetta:

  1. Tärkeintä on, että omat työntekijämme pitävät videosta
  2. Video pitää tunnistaa Vincitin tarinaksi, vaikka siitä poistaisi yrityksen logon
  3. Yhden katselukerran hinnan tulisi jäädä alle euroon ensimmäisen kuukauden aikana (eli toteutuskustannus jaettuna katseluiden määrällä)

 

Oddit ovat meitä vastaan

Lähtökohtaisesti yritysvideon tekeminen on hyvin riskialtista, koska on todennäköistä että lopputulos on huono. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että huonon videon tekeminen on paljon helpompaa kuin hyvän. Joskus toki voi vahingossakin onnistua.

Useimmat videot ovat aivan liian pitkiä ja näyttävät identtisiltä kilpailijoiden filkkojen kanssa. Ulkopuolinen käsikirjoittaja ei pääse yritysten kulttuuriin sisään, joten tarina täyttyy kliseistä ja videon päällä näytettävistä hienoista sanoista.  Kun kokonaisuus kuorrutetaan vielä ulkopuolisen kertojan äänellä ja äänipankista ostetulla hissimusiikilla, on loppukin persoonallisuus karsittu.

Me valitsimme hyvin erilaisen lähestymistavan.

 

Varasuunnitelma

Jo videon suunnitteluvaiheessa huomioimme ”making of”-videon toteuttamisen. Jos varsinaisesta videosta tulisi kökkö niin mahdollisesti saataisiin kasattua viihdyttävä pätkä edes leikkauspöydälle jääneestä materiaalista. Tämän blogin yhteydessä ensiesittelyn saava making of video -löytyy tämän kirjoituksen lopusta.

 

MVP:n toteuttaminen

Alussa epäilytti, kantaako harkitsemamme body rig/snorricam-toteutustekniikka (eli videoselfie) pidemmässä videossa, kun esimerkiksi elokuvissa sitä on käytetty vain tehokeinona. Kuvasimme iPhonella käsikirjoituksen esiversiosta 29.8. yllä näkyvän kokeilun, joka rohkaisi jatkamaan valitulla linjalla (lopun Eero-drone on oma suosikkini). Samalla saimme halvalla testattua toimiiko tarina.

 

Tekniikka

Kameravaihtoehtoina pohdimme, kuvataanko video GoProlla tai järjestelmäkameralla. GoPron käyttö olisi ollut helpompaa, koska kamera on huomattavasti pienempi ja kevyempi. Halusimme videosta kuitenkin mieluummin elokuvamaisen kuin urheiluvideon näköisen, joten päädyimme järkkäriin. Kamerateline oli kuvauksesta vastanneen Widescreenin Aleksin oma viritys.

Kaikki video kuvattiin 4K:n tarkkuudella. Kamerateline ei asetu täsmälleen samaan kohtaan jokaisen irrotuksen jälkeen, ja 4K-resoluutio mahdollisti videon asemoinnin ja croppauksen leikkausvaiheessa.

 

pesula

Vaivaa nähtiin

Video kuvattiin kahden erittäin intensiivisen päivän aikana 6.-7.9. Aikataulujen sumplimisen lisäksi melkoinen työ tehtiin kuvauspaikkojen sopimiseksi, koska halusimme esitellä toteuttamiamme projekteja aidoissa ympäristöissä. Esimerkiksi yllä näkyvässä autopesulassa tarvitsimme avuksi maahantuojan edustajan käynnistämään koneen juuri oikeaan aikaan. Kiitos Mikael!

Videosta tehtiin todella monta työversiota, ja parin leikkauksen kohdalla arvoimme pitkään mikä on paras vaihtoehto. Iterointi kannatti, ja videon lopullinen versio kolahti Dropboxiin päivää ennen sovittua julkaisua. Tässä vaiheessa takki oli sangen tyhjä, sillä video toteutettiin samaan aikaan listautumisantiin valmistautumisen kanssa.

 

drone

Moneyshot

Videon lopussa olevan, kamerakopterilla kuvatun kohtauksen kanssa oli melkoisia haasteita. Onneksi ei satanut, mutta tiistai-ilta 6.9. oli todella tuulinen, mikä vaikeutti dronen käyttöä. Ensimmäinen nousuyritys Pyynikin näkötörnin näköalatasanteelta päättyi melkein heti lentäviin muovinkappaleisiin, kun kopterin yhden roottorin lapa osui torniin. Propellin vaihdon jälkeen päädyttiin käynnistämään drone tornin vieressä ja nostamaan sieltä ylös Mikon lähelle. Taidokkaasti Flycamin kaverit selviytyivät tehtävästä ja Mikko tottui nopeasti vieressä pörräävään härveliin.

Dronena toimi DJI Inspire 1 PRO, jossa oli Zenmuse X5 -kamera. Tarkkasilmäiset voivat huomata drone-kohtauksen alussa pientä pehmeyttä. Kopteria ei voitu tuoda ihan silpomisetäisyydelle Mikosta, joten pätkää piti cropata runsaasti leikkauksessa.

 

Täyttyivätkö tavoitteet?

  1. Oma jengi diggaa
    Videon ensi-ilta vincitläisille oli pari tuntia ennen Youtube-julkaisua, ja yhtään facepalmia ei VIP-yleisössä näkynyt. Lisäksi työntekijät jakoivat ahkerasti linkkiä somessa, joten uskon että he ottivat videon heti omakseen.
  2. Video on Vincitin näköinen
    Yrityksen tarina pyrittiin kertomaan selkeästi ja tärkeilemättä, huumoria unohtamatta. Yksi henkilö lähetti vihaista palautetta videolla esiintyvästä ”vituttaa”-sanasta – toivottavasti saamasi karvalakki lämmittää talvipakkasilla.
  3. €€€
    Jos kulunutta työaikaa ei lasketa, niin ostopalveluina hankittu kuvaus, leikkaus ja muu tuotanto maksoivat yhteensä noin 6 000 euroa. Tämän kirjoitushetkellä noin puolitoista kuukautta julkaisun jälkeen videolla on yli 12 500 katselukertaa, mihin olemme hyvin tyytyväisiä.
  4. Bonus
    Hienoa oli myös, että video noteraattiin erilaisissa medioissa, esimerkiksi Kauppalehdessä ja M&M:ssä.

 

Making of -video

Tässä vielä lupaamani video Normipäivän kuvauksista:

Pasi Kovanen

Pasi Kovanen
Software with Passion.

1 kommentti

Dirlandaa sanoo:

Vähän kyllä näin omistajana ottaa pumpun päälle 6 kilon hinta, sillä luulisi sieltä puistoista ja siltojen alta löytyvän taiteilijasieluja halvemmallakin, mutta ainakin Tampereen oma Samuli Edelmann pääsi toteuttamaan itseään – ja ihan näppärä pätkä siitä tulikin. 🙂

Liity keskusteluun