Kolmannen kerran oikeisiin töihin – Pasin tarina

Suuresti arvostamani kollegat Heikki, Joonas ja Sami kertoivat aiemmin omista urapoluistaan ja siitä, miten tekivät onnistuneen paluun takaisin koodaushommiin. Jaan nyt kanssanne oman tarinani, jonka loppuratkaisu on vielä avoin.

Vuonna 1984 kotiin saapui Commodore 64, jolla tuli nakuteltua muiden aikalaisten tavoin MikroBitistä ohjelmalistauksia, sekä tehtyä kaikenlaisia kokeiluja Simons' Basicilla. Muutaman vuoden päästä kone päivittyi toiseen Commodoren tunnettuun luomukseen: Amiga 500:n. Osa vanhemmista tieteenharjoittajista voi muistaa Suomen Amiga-käyttäjien SAKU-lehden. Sen diskettilehden ensimmäisten numeroiden koodin toteutin C:llä, jonka itseopettelin aikana ennen Internetiä. Epäilemättä koodi oli rumaa, mutta kuitenkin kohtuullisesti toimivaa.

Seuraavaksi tie vei korkeakouluun. Jo tuolloin 90-luvun lopussa kaikki halukkaat tietotekniikan opiskelijat revittiin töihin kesken opintoja. Seuraavat vuodet toteutin mm. C++:lla Internet-puheluihin liittyviä juttuja (tuolloin niitä vielä kutsuttiin VoIP:ksi), sangen matalan tason C:llä teleoperaattoreille tarkoitettua helvetinkonetta ja Java 1.1:lla ja 1.2:lla käyttäjänhallintakikkulaa ja sovelmia.

Työpaikat vaihtuivat, ja eräänä päivänä käyntikortissa ei lukenutkaan enää mitään ohjelmointiin liittyvää. Tämä oli ihan tietoinen päätös, kun ajattelin että voisin "siirtyä uralla eteenpäin". Seuraavat viitisen vuotta kuluivat enemmän tai vähemmän teknisissä hommissa, mutta koodiin ei työaikana tarvinnut koskea. Rutiinin rapistuessa alkoi kuitenkin kutina pikkuhiljaa kasvaa - vieläköhän viihtyisin koodaushommissa?

Satuin tuolloin kuulemaan että Hervannassa oli runsas vuosi sitten perustettu kymmenkunta koodaajaa työllistävä Vincit, ja siellä oli tarvetta yhdelle lisätekijälle. Päätin tarttua tilaisuuteen ja liityin tammikuussa 2009 pieneen tiimiin jatkokehittämään Javalla sangen suurta tietojärjestelmää. Javan syntaksi palautui mieleen nopeasti, mutta käytössä olleet EJB3 ja Hibernate aiheuttivat ihmetystä ja tarpeen kysellä jatkuvasti tyhmiä - kiitos kärsivällisyydestä Janne & Jarno. Parin viikon tuskailun jälkeen vietin erittäin pitkän viikonlopun kyseisistä teknologioista kertovien kirjojen parissa ja aloin ymmärtää mistä on kysymys. Aika pian osasin jälleen nauttia koodaamisesta yhtä paljon kuin aiemminkin.

Monen mutkan kautta ohjelmoitsemiseen käyttämäni työaika Vincitissä alkoi kuitenkin vähentyä, ja nyt olen jo pidemmän aikaa keskittynyt markkinointiin. Tämäkin on ollut mielenkiintoista, koska meillä on ollut vapaat kädet tehdä asioita omilla tavoillamme. Olen päässyt suunnittelemaan yrityksen listautumista hyvin läheltä, toteuttamaan kaikenlaisia tempauksia sekä osallistumaan yritysvideoiden luontiin. Välillä olen kuitenkin hieman kateellisena kuunnellut sivusta kollegoiden sotatarinoita koodausmaailmasta.

Viime syksynä rakentelimme Vincitin rekrymessujen vetonaulaksi pakohuonepeliä. Otin omalle vastuulleni simppeliltä vaikuttaneen palikan, jonka päätin toteuttaa Raspberry Pi:n päälle itselleni sangen vieraalla Pythonilla. Alunperin arvioimani työmäärä ainakin viisinkertaistui, ja parina päivänä lopetin koodin viilauksen kahden maissa yöllä. Mennessäni silmät ristissä nukkumaan koitin muistella, mihin edeltävät tunnit oikein hukkuivat vilauksessa - ja samalla oivalsin, että tuskin koskaan uppoutuisin samanlaisella vimmalla esimerkiksi blogin kirjoittamiseen. Kun olin taas hetkellisesti löytänyt koodaamisen ilon, alkoi mielessä kyteä ajatus miten pääsisin kokemaan sitä useamminkin.

Oivallukseni myötä vakuutuin myös siitä, etten varmasti ole yksin ajatusteni kanssa. Niinpä aloin suunnitella, miten kaltaisilleni ehkä vielä joskus -epäröijille voitaisiin antaa ratkaiseva rohkaisupotku persuksille. Tämän pohjalta syntyi pian starttaava Takaisin oikeisiin töihin -ohjelmamme - ja olen nyt päättänyt itsekin osallistua siihen. Viimeistään syksyllä 2018 aion käyttää osan työpäivästä jälleen koodaamiseen. Ja tehokkain keksimäni tapa sitoutua tähän päätökseen on julkistaa se tässä blogissa.

Pyydän jo nyt etukäteen kärsivällisyyttä tulevaisuuden tiimikavereiltani. Tulen kyselemään teiltä paljon asioita - mutta lupaan myös tehdä kovasti töitä jotta pääsen nopeasti kärryille nykyajan kotkotuksiin. Ja toisaalta, toivottavasti voitte myös hyödyntää kokemustani. Tulkaa heti vetämään hihasta jos tarvitsette apua esimerkiksi ASN.1-kuvauskielen, modeemien AT-komentojen tai CORBA:n kanssa. Tai no, tarkemmin ajatellen, jos CORBAn kanssa on ongelmia niin kysykää mieluummin vaikkapa Joonakselta.

Jos tämä kirjoitus sai muissa dinokoodareissa kipinän syttymään, tervetuloa kanssani takaisin oikeisiin töihin!

Pasi Kovanen

Pasi Kovanen
Software with Passion.

3 kommenttia

Harri sanoo:

Kuulostaa mahtavalta! Itse olen myyntihommissa mutta kaipuu koodin pariin on usein ja toteutan sitä erinäköisten projektien puitteissa (AI, Quantum Computing, …). C64 oli minullekin se kaiken tämän aloittanut laite ja koodasin sillä jopa laskutusohjelman paikalliselle konttorikoneliikkeelle.

Jussi sanoo:

Tutun oloista stooria. Palasin myös takaisin hands-on hommiin enkä ole katunut enkä usko että itsekään kadut. Lycka till!!!!

Petri sanoo:

Onnea ponnisteluihin! t. toinen koodaava(kin) lappeen Rannassa aikoinaan vaikuttanut vanha pieru 😀

Liity keskusteluun