Ketterä hinnoittelumalli

Voisi sanoa, että ketterät menetelmät ovat lyöneet itsensä läpi ohjelmistokehityksessä. Vielä ne eivät kuitenkaan ole ehtineet vaikuttaa sen hinnoitteluun tai sopimuskäytäntöihin. Aika- ja urakkaperusteiset hinnoittelumallit ovat edelleen vallassa.

Aikaperusteinen hinnoittelu on toki ketterää, mutta sillä on ne omat heikkoutensa. Se ei pohjimmiltaan kannusta toimittajia pinnistelemään ja sälyttää riskin kokonaisuudessaan asiakkaan harteille. Keksimämme paras tapa taklata näitä vajeita on 100% tyytyväisyystakuun myöntäminen asiakkaalle. Se on kuitenkin hyvin reaktiivinen tapa toimia.

Vierailin lokakuussa Agile Business Conference –tapahtumassa kuulemassa ketterien menetelmien kokemuksista muualla. Brittiläinen ohjelmistotalo Unboxed Consulting kertoi siellä heidän tavastaan hinnoitella ohjelmistoprojektit, jota voisi kuvailla aikaisempien hinnoittelumallien hybridiksi. Se toimii näin:

  1. Toimittaja laatii yhdessä asiakkaan kanssa product backlogin, joka pitää sisällään sen hetkisen näkemyksen ohjelmiston seuraavan julkaisun sisältämästä toiminnallisuudesta
  2. Toimittaja arvioi backlogin hyödyntäen planning pokeria ja estimointipisteitä
  3. Projektista tehdään ensimmäiset kolme sprinttiä aikaperusteisella hinnoittelulla
  4. Kolmen sprintin jälkeen lasketaan toteutuneiden pisteiden ja niiden aikaperusteisen hinnan perusteella hinta yhdelle estimointipisteelle. Tätä €/piste hintaa käytetään loppujen product backlogin ominaisuuksien toteuttamisessa.
  5. Sovitaan pisteinä minimiveloitus per sprintti ja kokonaismäärä, jonka toimittaja vähintään lupaa toimittaa tietyn ajanjakson sisällä
  6. Sovitaan sprintti kerrallaan mitä ominaisuuksia product backlogista toteutetaan
  7. Jos ja kun product backlog muuttuu se arvotetaan uudestaan estimointipisteiden avulla, suhteessa aikaisemmin arvioituun product backlogin sisältöön

Mikä mallissa on sitten hyvää?

  • Ensimmäisen kolmen viikon jälkeen voidaan jo selvästi paremmin ennakoida aikataulua ja kustannuksia
  • Malli palkitsee toimittajaa, jos se pystyy toimittamaan projektin loppua kohden enemmän pisteitä vähemmässä ajassa
  • Alun ”konfigurointijakso” huomioi hinnoittelussa asioita, joita muutoin on vaikea ennakoida, kuten esim. tahattomat virhearvioinnit, mahdollisen valmiin koodipohjan vaikutuksen työmäärään, asiakkaan kyvyn ilmaista ja määritellä omat tarpeensa, kommunikoinnin kustannukset projektissa jne.
  • Se tuo ketteryyden entistä paremmin mukaan yhteistyöhön. Asiakkaalla on esimerkiksi selvästi paremmat mahdollisuudet arvioida eri ominaisuuksien järkevyyttä ja todella priorisoida tekemistä.

Malliin mahtuu tietysti myös puutteita. Kaikki skeptikot kertovat tässä kohtaa, kuinka konfigurointijakson avulla on helppo huijata. Näin varmasti on, mutta kaikkia malleja voi käyttää väärin. Voisiko Unboxed Consultingin malli kuitenkin toimia paremmin kuin aikaisemmat? Heillä se toimii. Mallia kannattaa ainakin hetki miettiä, jos ei jopa kerran kokeilla.

P.s. Jos joku ehtii kokeilla tätä käytännössä ennen meitä kuulen mielelläni kokemuksista hyvän illallisen ääressä, minun laskuuni luonnollisesti.

Jarkko Järvenpää

Jarkko Järvenpää

2 kommenttia

Alpo Panula sanoo:

Moi! Pääsittekö koskaan koittamaan tätä käytännössä? Jos kyllä, millaisella kokemuksella?

Liity keskusteluun