Jäähyväiset titteleille

duck_businesscard (1)

Vincitin logo ja värimaailma uusittiin alkuvuonna, ja samalla suunniteltiin uudet käyntikortit. Kortteihin tarvittavien tietojen keräämistä varten kaikille työntekijöille avattiin pääsy dokumenttiin, johon jokainen kortteja haluava tietonsa (nimi, puhelinnumero, sähköposti, titteli) kirjoitti. Käytössämme ei ole järjestelmää josta suoraan saisimme kaikki nämä tiedot ulos.

Tämä toimi viiden ensimmäisen korttitilaajan kohdalla suunnitellusti –  titteli-kenttään siis ilmestyi käytössä ollut nimike – kunnes Ari (nimeä ei muutettu) keksi tuntemattomasta syystä itselleen uuden tittelin Passionate Software Strategist. Tämän jälkeen uusien tittelien määrä räjähti; listassa oli pian 53 henkilön tiedot ja 20 erilaista titteliä. Esimerkiksi toimitusjohtajastamme oli tullut Passionate Managing Duck, Mikaelista Creative Worker in the Fine Arts of Software ja Lassesta Dispassionate Software Developer. Henkilöstöjohtaja Johannan kohdalla luki hetken jopa Passionate Mother Goose (jokainen siis pystyi muokkaamaan kaikkia dokumentin tietoja).

Kaikki saivat siis valita käyntikortteihinsa tekstin joka parhaiten kuvaa toivottua työtehtävää tai omaa persoonaa. Jatkossa oman tittelin vaihtaminen onnistuu yksinkertaisesti laittamalla uudet käyntikortit tilaukseen.

Uskon että Vincitillä on nyt ainakin Suomessa eniten erilaisia titteleitä yrityksen kokoon suhteutettuna. Paradoksaalisesti tämä myös tarkoittaa käytännössä titteleistä luopumista.

Nyt muutaman kuukauden kokeilun jälkeen olen vakuuttunut, ettei määriteltyjä titteleitä tarvita ainakaan tämän kokoluokan yrityksessä, jossa kaikki voivat tuntea toisensa. Asiakasrajapinnassakaan niille ei ole käyttöä, koska toimimme projektitiimeissä ja henkilöiden roolit ja vastuut vaihtelevat projekteittain.

Tittelit voivat edistää eriarvoisuutta. Osa saman kokemustason ohjelmistokehittäjistä oli aiemmin senior tittelillä ja osa ilman, lähinnä riippuen siitä mitä työsopimuksen tekovaiheessa oli sovittu. Mitään määritelmää vanhemmalle ohjelmistokehittäjälle ei ollut, joten ”ylennys” (joka tuolloinkin näkyi vain käyntikortissa) oli lähinnä omasta aktiivisuudesta kiinni.

Tittelit voivat myös lisätä siiloutumista ja vähentää itseorganisoitumista. Ketterästi toimivassa yrityksessä työtehtävät tuskin aina vastaavat sitä mitä työhönottovaiheessa on sovittu. Kun yrityksessä ei ole tarkkaan määriteltyjä tehtäviä vaan työstään innostuneita asiantuntijoita, vähemmän mieluisat asiatkin tulevat hoidettua ilman purnausta ettei asia kuulu omalle tontille.

Kun siis seuraavan kerran kohtaat vincitläisen, varaudu siihen että saat kortin jossa lukee esimerkiksi Le Passionate Software Artisté tai Embedded Device Whisperer.

Pasi Kovanen

Pasi Kovanen
Software with Passion.

3 kommenttia

Timo sanoo:

Nämä on tosi typeriä nimityksiä, et mitä iloa mulle on siitä että luen käyntikortista et okei, se oli ranskalainen pyyhkijänsulka… Josko tosiaan käyettäisiin vain ihan kotimaisia nimityksiä.

Janne sanoo:

Parempi olisi käyttää suomen kielisiä titteleitä. Intohimoinen Johtaja on vaan jotenkin osuvampi kuin Passionate Leader. Luin tuota mielensäpahoittaja -juttua, niin oikein huvitti ajatella mahdollisesti käytyä keskustelua: “Herra toimitusjohtaja, minä haluaisin olla Intohimoinen Johtaja.” “Kuulostaa hassulta, ole mieluummin vaikkapa Passionate Leader.” No, tässä juttussa toki asia sai hieman järjellisemmän selityksen 🙂

Lauri sanoo:

“Embedded Device Whisperer” eli suomeksi “sularikuiskuttelija”?

Liity keskusteluun