Isänä Vincitillä – joustavaa perhearkea ja ankkavaippoja


Työpaikka unelmien alustana 2/6

Kolme päivää viikossa töissä Euroopan parhaassa työpaikassa, loput maailman parhaassa

Hello world!

Kiireisessä IT-maailmassa projektien aikataulut ja työntekijöiden lomat sovitaan yleensä hyvissä ajoin, mutta vauvat eivät tottele aikatauluja, vaan tulevat maailmaan silloin kuin niitä huvittaa. Tämä asettaa haasteita ja paineita, kun minä päivänä tahansa pitää olla valmis jättämään työnsä niille sijoilleen moneksi viikoksi. Tämän tilanteen sain kokea itsekin reilu vuosi sitten esikoisen tuloa odotellessa.

Uutinen lähitulevaisuudessa syntyvästä perheenjäsenestä oli kuitenkin helppo ilmoittaa sekä omalle tiimille että asiakkaalle, joka olikin tullut hyvin tutuksi projektin aikana. Asiaan suhtauduttiin positiivisesti, eikä vähiten siksi, että yhdelle asiakkaan porukasta oli tulossa myös esikoinen samoihin aikoihin.

Kolme päivää ennen laskettua aikaa ilmassa alkoi olla merkkejä. Talletin keskeneräisetkin koodini versionhallintaan päivän päätteeksi, jotta toiset voisivat mahdollisesti jatkaa siitä mihin hommat minulta jäisivät. Aavistus ei ollut väärä, ja pian mentiinkin synnytyslaitokselle. Kumma kyllä olin kaiken hässäkän keskellä muistanut ilmoittaa projektinvetäjälle, että en tule enää seuraavana päivänä töihin.

Pidin itsestään selvänä, että hyödyntäisin kaikki isyysvapaat, saisinhan ensimmäisestä viikosta vieläpä täyden palkan Vincitiltä. Työkavereilta saamieni vinkkien mukaisesti säästin yhden äitiysvapaan aikana pidettävistä kolmesta isyysvapaaviikoista tulevia, mahdollisesti haastavampia hetkiä varten.

Väsynyt mutta onnellinen

Palattuani töihin ensimmäisiltä isyysvapaaviikoilta pöydällä ei odottanut isoa kasaa rästitöitä vaan Vincitin isyyspakkaus, jossa oli muun muassa kahvia, Vincitin ankkalogolla varustettuja vaippoja ja tietysti kumiankka kylpyhetkiin. Jatkoin hommia kuin en olisi ollutkaan välissä poissa, eikä poissaoloni ollut aiheuttanut projektiin sen suurempaa hämminkiä.

Isyyspakkaus

Vincitin isyyspakkaus

Olin kliseisesti väsynyt mutta onnellinen. Yöt olivat vielä hyvin katkonaisia, ja tuntui, että illalla töiden jälkeen ei ehtinyt kuin juosta kaupasta kotiin ruokaa laittamaan ja siitä iltapuuhiin. Toisinaan minua kaivattiin kotiin auttamaan, vaikka työt olivat vielä kesken. Työpäivien jäädessä lyhyiksi miinustunnit alkoivat kasaantua.

Muutaman viikon kuluttua eräänä iltapäivänä ihmettelin itsekseni, kuinka pitäisi vielä jaksaa istua puolitoista tuntia töissä, vaikka olin jo aivan katki. Muistin samalla, että eräs työkaverini tekee kuuden tunnin työpäivää. Voisikohan se toimia minullekin?

Nopea laskutoimitus osoitti, että pieni tulojen vähennys olisi mahdollinen perheemme budjettiin, etenkin kun osa-aikaisuus ei vaikuttaisi muihin työsuhde-etuihin. Työajan muuttaminen oli byrokraattisen prosessin sijaan lähinnä ilmoitusluontoinen asia, etenkin kun se asiakkaallekin sopi.

Kuuden tunnin työpäivä tuntui heti sopivammalta rytmiltä. Koin suorastaan, että sain lyhyempien päivien aikana yhtä paljon aikaan kuin väsyneempänä pitkinä päivinä.

Yhteisön voimalla

Vaikka työpäivät kevenivät, vauvanhoidossa ja kotitöissä riitti iltaisin työsarkaa molemmille. Ainoita vapaita hetkiä saatoin saada illalla lapsen nukahdettua. Näitä kallisarvoisia minuutteja ei ensimmäisenä tullut mieleen ryhtyä käyttämään uusien ohjelmointikielten opetteluun, vaikka kiinnostusta kehittymiseen toki olikin. Pyrin sen sijaan oppimaan uutta työpäivien aikana.

Otin avuksi Vincitin LaaSin ja tein pyynnön saada tietoisku Angularin uudemmista versioista joltakulta kollegalta, joka olisi ehtinyt niitä projektissa käyttää. Toiveissani oli kuulla kokemuksia hyvistä ja huonoista puolista sekä saada kysyä tarkentavia kysymyksiä. Infotilaisuus järjestyi, ja siihen osallistui runsaasti muitakin kiinnostuneita.

On ollut ilo huomata, että osaamisen kehittämisen lisäksi myös työkavereihin tutustumiseen on tarjolla perheystävällisiä vaihtoehtoja niin, ettei aika ole perheeltä pois. Työpäivien aikanakin järjestetään paljon yhteistä ohjelmaa, kuten yhteisiä aamiaisia ja lounaita.

Viime vuoden kohokohta oli Vincitin Team Building Seminarin perheversio, jossa vincitläiset perheineen suuntasivat viikonloppureissulle Naantalin kylpylään. Tuolloin kolmikuukautinen lapsemme ei vielä ymmärtänyt hirveästi Muumimaailman hahmojen tai kylpylän loiskeiden päälle, mutta reissu oli silti pienokaisemme ensimmäinen lomamatka ja oli mukava nähdä työkavereiden perheitä ja vaihtaa kokemuksia muiden perheellisten vincitläisten kanssa.

Kolmen päivän työviikko

Etätyöpäivät eivät ole enää entisensä

Etätyöpäivät eivät ole enää entisensä

Lapsemme juhlittua ensimmäisiä syntymäpäiviään vaimoni piti jatkaa omia töitään, mutta emme halunneet laittaa lasta vielä päivähoitoon. Ratkaisimme tilanteen vuorottelemalla siten, että kumpikin tekee viikon aikana kolme työpäivää toisen hoitaessa lasta ja sunnuntai on aina yhteinen vapaapäivä.

Kun kerron ihmisille työskenteleväni vain kolme päivää viikossa, useimmat kysyvät: täytyykö sinun silti tehdä koko viikon työt? Todellisuudessa harvoin huomaan edes olleeni päivän poissa, etenkin jos kommunikaatio tiimin ja asiakkaan kanssa on hoidettu hyvin. On myös hyvä, jos ehdin saada kokonaisia asioita versionhallintaan ennen kotipäivää. Kertaakaan kotipäivän aikana minua ei ole häiritty töistä puhelimitse enkä ole suotta lukenut työsähköposteja.

Perheemme järjestely on ollut käytössä nyt useamman kuukauden ja tulee jatkumaan edelleen. Päivät yksivuotiaan kanssa ovat jännittäviä ja onnellisia, mutta toki myös työntäyteisiä. Tästä hommasta ei voi lähteä lounaalle tai kahvitauolle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olen töissä kolme päivää viikossa Euroopan parhaassa työpaikassa ja loput maailman parhaassa.

Tätä blogijuttua naputellessani on alkamassa kuuden viikon loppuosuus isyysvapaasta, jonka aikana vaimoni tekee täysiä työviikkoja. Tämäkin järjestyi asiakkaan osalta muitta mutkitta. Isyysvapaani oli hyvissä ajoin kaikkien osapuolten tiedossa, ja varmistimme tiimin kanssa, että projektin ensimmäinen vaihe ehdittiin toimittaa ennen vapaalle jäämistäni.

Ohikiitävät hetket

Isänä VincitilläTähän mennessä uudenlainen arki perheellisenä vincitläisenä on asettunut mukavasti uomiinsa. Tuorein, maailmaa tutkivin askelin etenevä taaperomme pääsee vielä jonain päivänä tutustumaan konttorimme pitkiin käytäviin ja jännittäviin sisustuselementteihin. Ehkä osallistumme myös perhepäivään ja koodikouluun tai järjestämme synttärit toimiston tiloissa.

Minulle on ollut tärkeää onnistua yhdistämään työ ja perhe omien toiveideni mukaisella tavalla. Olen kuullut isistä, jotka sanovat, etteivät he voi olla hetkeäkään pois töistä tai hommat pysähtyvät välittömästi. Olen myös kuullut isistä, jotka eivät ole vaihtaneet vaippaa kertaakaan. Nämä tarinat ovat mielestäni surullisia, koska töitä voi tehdä vuosikymmeniä, mutta lapsi on pieni vain lyhyen ohikiitävän hetken.

Antti Loponen

Antti Loponen
Verkon kutoja.

1 kommentti

Liity keskusteluun