Älä pelkää mielensäpahoittajia

Suomalaiset yritykset ovat tylsiä. Ja mitä suuremmiksi ne kasvavat, sitä tylsemmiksi ne muuttuvat.

Markkinoinnin perimmäisenä tavoitteena tuntuu olevan, ettei kukaan vain suutu. Kun kaikkia koitetaan miellyttää, ei varmasti herätetä mitään tunteita tai jäädä ihmisten mieleen. Jos joku päivä tehdään jotain poikkeavaa, ja yksikin henkilö siitä ahdistuu, painetaan välittömästi paniikkinappulaa ja aloitetaan anteeksipyytely ja kriisiviestintä.

Onneksi pari piristävää poikkeusta löytyy. Varusteleka pitää luonnollisesti klassikkona mainita tässä yhteydessä. Isoista yrityksistä esiin nousee lähinnä Helenin videot.

Hatuttaako?

Jo Vincitin alkuaikoina päätimme valita sangen räväkän linjan. Vihaajat vihaavat ja Suomi24:ssä kuhisee, mutta positiivista näkyvyyttä on kertynyt.

Matkan varrella olemme myös pahoittaneet useita mieliä, mistä pari esimerkkiä seuraavissa kappaleissa. Nykyisin lähetämme harmistuneiden henkilöiden päätä lämmittämään tyylikkään Vincit karvalakin.lakki

 

Jyt jyt jyt

Viime vuonna tiedotimme Vincitin etsivän listautumiskumppania. Tiedotteen kirjoitusvaiheessa pohdin, että siihen täytyy saada mukaan joku koukku.

Digiloikka on yksi #termiähky-kategorian sanoista. Niinpä aloin miettiä, pystyisikö siitä juontamaan vielä ärsyttävämmän mieleenpainuvamman sanan. Pallottelimme Slackissa sanoja toimitusjohtajamme kanssa. Digikolmiloikka? Digikuperkeikka? Digipoimuajo? Digimadonreikä? Mikolta tuli lopulta ehdotus Digikvanttihyppy, joka laitettiin mukaan kun tiedote siirrettiin julkaisujonoon lähetystä edeltävänä päivänä.

Saman päivän iltana kävin ruokakaupassa, ja kaikki parhaat ideathan putkahtavat päähän Lidlin parkkipaikalla. Niinpä yhtäkkiä välähti: Digijytky! Viime hetkellä se saatiin ympättyä mukaan tiedotteeseen: "Haluamme tarjota suomalaisille yrityksille ja julkishallinnolle digijytkyn". Samaa termiä käytettiin myös elokuun lopussa lähetetyssä tiedotteessa, jossa kerrottiin kumppanin löytymisestä.

Vaikka sana esiintyi vain tekstin seassa, esimerkiksi Tietoviikko ja Arvopaperi nostivat sen otsikkotasolle asti ja monet sille naureskelivat.

Tästä innostuneena mopedi hieman karkasi eri puolilla yritystä. HR järjesti rekryjytkyn ja myynti Digijytky kunnossapidossa -tapahtuman.

Mallasjytky

Tulevan listautumisen vuoksi meidän piti luonnollisesti saada oma IPO-olut (IPA on jo poistumassa muodista) - ja mikäpä olisikaan ollut sille parempi nimi kuin Mallasjytky?

Jopa kaikenlaisiin aivopieruihin tottunut Vincitin henkilöstökin koki aluksi lievän kollektiivisen mielenpahoituksen ("onkohan toi jytky niin offensiivinen termi että karkoittaa hakijoita", "toivottavasti kukaan ei juuri nyt viime sekunneilla tee jäynää pasin käyntikortille, sepä olisi varsinainen jytky se").

Alkujärkytyksen jälkeisistä viesteistä kuitenkin päättelin, että jytkytys oli saanut lopulta hiljaisen hyväksynnän ("internet of jytky", "jytky of things", "Haarakonttori Cayman-saarille jonka jälkeen voidaan varata jyt.ky").

Paras kommentti löytyi kuitenkin jälleen Aamulehden kommenttipalstalta: "Voisi lopettaa tuon "jytky"-sanan viljelemisen ihan joka paikassa. Minulle se on aina merkinnyt että "tuli iso kakkapökäle" ja ulosteesta ei niin kauhean myönteis[i]ä mielikuvia saa sitten millään."

Fazerin sininen - NOT

Veikkaan, että Suomen yleisin yrityslahja on Fazerin sininen konvehti. Hurjimmat teettävät siihen jopa omalla logolla varustetun kääreen. Kaikkihan suklaasta pitävät! Lukematon määrä yrityslahjoja toimittavia yrityksiä on myös ehdottanut Vincitille "omaa" suklaata.

Vaikka olen itsekin messuilla ottanut joskus yritysten osastoilta suklaata, ei mieleeni ole jäänyt kuka niitä on tarjonnut - ja mahdollinen kustomoitu käärekin on päätynyt suoraan roskiin. Niinpä piti keksiä jotain vincitmäisempää.

Ainakin Tampereen seudulla on kuluvan vuosikymmenen aikana ollut melkoinen chilibuumi, ja meillä on myös töissä useita chiliharrastajia. Kun vielä alan tunnetuin yritys Poppamies sijaitsee kätevästi muutaman kilometrin päässä Vincitin Tampereen konttorista, oli luonnollista lanseerata oma karkkimme heidän kanssaan:

chili

Chilikarkit ovatkin olleet mainio yrityslahja. Koska suurin osa asiakkaista pystyy päivässä nauttimaan korkeintaan yhden karkin, säilyvät ne asiakkaan neukkarissa jopa kuukausia. Monet myös tarjoavat karkkeja eteenpäin omille asiakkailleen, ihan vain nähdäkseen heidän reaktionsa. Viimeksi eilen näin asiakkaan konttorissa vuosi sitten annetun karkkipurkin, jonka päällä oli post-it lappu ja varoitus "TULISIA!!"

Eräs toimittaja poikkesi aavistuksen väsyneessä tilassa konttorillamme seuraamassa aamupalaveria. Hän nappasi pöydällä auki olleesta kiposta yhden karkin. Useita minuutteja kestäneen sadattelun, yskimisen ja kakomisen jälkeen hän alkoi kiihtyneenä tivata, kuka idiootti hänet yrittää myrkyttää.

Loppu hyvin, toimittaja poistui konttorilta tuliterän karvalakin kanssa.

Erottumiseen ei tarvita kuin hieman mielikuvitusta ja ripaus rohkeutta. Jaathan kommenttikentässä vinkkejä onnistuneista tempauksista jotka ovat voineet pahoittaa mieliä.

Pasi Kovanen

Pasi Kovanen
Software with Passion.

Liity keskusteluun